Baarit sisältä ja museot ulkoa. Tämä juntti toteamus ei itseasiassa ole kovin kaukana matkustusfilosofiastani. Tosin rakastan molempia, mutta suurimman osan ulkomailla vietetyistä päivistä kulutan kahviloissa istuen ja kaduilla laahustaen.  Avainsana on kiireettömyys.

Me Naiset pyysi minua kertomaan omasta matkustusfilosofiastani. Kerroin rakastavani hitaita aamuja ja kiireetöntä tunnelmaa. Ulkomailla yksi nähtävyys riittää päivässä. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei kaikkea edes kannata nähdä kerralla. Ahmiminen aiheuttaa ähkyn ja jättää pinnallisia muistoja.

Jätän mielelläni nähtävää myös seuraavalle kerralle. Siksi laahustan hyvällä omallatunnolla kahvilasta toiseen ja fiilistelen ihmisvilinää. Katselen paikallisia ja keksin heille elämäntarinoita. Aistin.

Minun lomani alkaa voimakkaasti jo lentokentältä. Lentokentät ovat täynnä odotusta ja kohtaamisia. Milloin joku palaa ja saa rakkailtaan syvän halauksen. Milloin toinen lähtee ja itkee ikäväänsä oluttuoppiin.

Minä istun jossain sivupöydässä ja tuijottelen kohtaamisia. Siemailen ”lähtöbetonia” ja fiilistelen tuoksuja. Siitä matkustelussa on pohjimmiltaan kyse: aistien herättämisestä ja stimuloimisesta uusiin kokemuksiin.

Listasin Me Naisille tämän hetken lempparini Euroopassa. Näihin palaan yhä uudelleen…

Nizzassa parasta on valo ja meren silmiä hivelevä väri. Nizzan ranta on aika vilkas ja täynnä isoja kiviä. Rauhallisempaa tunnelmaa voi etsiä esimerkiksi 40 minuutin ajomatkan päästä Cannesista. Mojitot kannattaa kuitenkin nauttia jossain muualla, koska yhdestä annoksesta saa Cannesin rannoilla pulittaa parisen kymppiä.

Pariisissa minun ei tulisi mieleenkään mennä verkkareissa kauppaan. Siellä kopistellaan korkkareilla. Minua viehättää ranskalaisten pieni ylimielisyys ja ylpeys kaikesta mitä heillä on. Voisimme ottaa tästä edes vähän mallia.

Amsterdam on kuin pieni Venetsia lyhyen lentomatkan päässä. Kaikki on pientä, suloista ja nättiä. Kaupungissa on paljon taidegallerioita ja hyviä ravintoloita.

Suomen saaristossa aika menettää merkityksensä. Unohtumattomimpia ovat ne hetket kun makaa veneen keulassa auringon värjätessä taivaan purppuraksi… On niin tyyntä, että kuulee kalan hyppäävän. Utö on yksi maagisimmista paikoista saaristossa.