Alkukesä on rasittavaa aikaa. Yhtäkkiä talven tylyttämä keho täyttyy energialla. Kroppa haluaa herätä aikaisemmin, pukeutua värikkäämmin ja tehdä kaikenlaista. Aivot eivät ehdi mukaan ja ovat shokissa: Miksi ihmeessä sinä ihminen säpiset?

Minusta tulee kesän kynnyksellä rasittava ihminen. Ainakin läheisilleni. Haluan nimittäin konmarittaa lähes koko elämän. Saan tavaroiden roskiin heittämisestä nousuhumalan. Mitä enemmän karsin sitä enemmän humallun. Eikä tästä kännistä seuraa krapulaa. Päinvastoin. Aamulla on jälleen helpompi hengittää.

Karsiminen on vaikeaa kun talo on täynnä muille merkityksellisiä tavaroita. Kuten reissuilta kerättyjä jääkaappimagneetteja. Ne tekevät jääkaapin valkoisesta pinnasta jotenkin sekavan. Haluan heittää ne roskiin.

Saanko?

Sitten on niitä tuhansia lasten piirustuksia, joista ei tietenkään voi luopua. Kaikella kunnioituksella, täytyykö valkoiseen paperiin maalattu tikku-ukko säilyttää? Varsinkin kun samanlaisia ukkoja on kokonainen armeija. Kuinka todennäköistä on, että jonain päivänä lapseni kaipaa yhtä sadoista taideteoksistaan? Toisaalta, mistä sitä voi tietää. Ehkä joutuisin jonain päivänä selittämään kosteille silmille, että revin piirustuksen pieniksi palasiksi ja tungin roskikseen. Haluanko aiheuttaa lapselleni sellaisesta traumoja?

Minä tykkäsin pienenä maalata niin perhanasti. Enkä tyytynyt pelkkään paperiin. Halusin suuria canvas-tauluja. Iso hatunnosto vanhemmilleni, jotka ripustivat niitä jopa seinälle. Paljon hekin kestivät!

Tänä keväänä aloitin karsimisen omasta vaatekaapistani. Alku oli taas vaikeaa. Siitä kuitenkin selviää sydämen kylmettämisellä. Sen jälkeen euforia kasvaakin äärimmilleen. Lopulta sitä haluaa luopua kaikesta!

Sitten seuraa tyhjyys.

Yhtäkkiä euforia vaihtuu onttoon oloon. On vain tyhjiä laatikoita ja maustehyllyjä. Yksinään heiluvia henkareita. Niillä ei ole mitää tehtävää tässä maailmassa. Ikään kuin kodissa ei enää asuisi kukaan. Mitä jää jäljelle kun kaikki on karsittu? Mitä tehdä kaikille tyhjille hyllyille? Sanomattakin on selvää, että tyhjä tila pitää täyttää kaikella uudella!

Sanoinhan, että alkukesä on raskasta aikaa. Perheenjäsenille etenkin.

Paita: Gina Tricot, housut: Zara

Champagne Baron-Fuenté Esprit Brut

Champagne, Ranska

Chardonnay, Pinot Meunier, Pinot Noir

Tähän mielentilaan sopii tietenkin todella keväinen, ehkä hieman jopa kesäinen viini. Sellainen, jota maistellessa voi jälleen heitellä tavaraa roskiin! Tämä maukkaan sitruksinen samppanja on hyvä aperitiivi, kesäisten salaattien ja vaaleiden kalaruokien seuralainen.