Lähettelemme poikani kanssa viestejä pitkin päivää. Joskus viesti voi olla pelkkä sydän tai hymiö. Muuta ei tarvita. Pelkkä emoji pitää sisällään tärkeimmän informaation: Minä välitän, rakastan ja arvostan sinua.

Paskinkin palaveri muuttuu sellaisen viestin jälkeen pelkäksi tanssiksi.

Minua harmittaa kun puhelimia parjataan nyt enemmän kuin koskaan. Sanotaan, että ne tuhoavat ihmissuhteita, näännyttävät seksielämän ja aiheuttavat unettomuutta. Kaikki olisi paremmin ilman puhelimia. Vai olisiko?

Ei, koska ennen ei ollut mikään paremmin. 

On totta, että parisuhteessa pitäisi räplätä puhelimen sijaan puolisoa. Häntä tulisi katsoa yhtä suurella innolla kuin puhelimen näytölle ilmestyviä kuvia kauniiden ihmisten täydelliseksi rakennetuista elämistä (lue: valokuvista). Hänen tulisi saada viimeisin katse ennen nukkumaanmenoa.

Luin jostain tutkimuksesta, että moni luopuisi ennemmin kaukaisista sukulaisistaan kuin puhelimesta. Miehet luopuisivat mieluummin anopista kuin puhelimesta. Joku voisi kysyä, oliko tutkimuksessa jotain yllättävää?

Minä puolestani kysyn, minkä takia pitää luopua toisesta kun voi saada molemmat?

Puhelin sopii suomalaisille kuin mämmi kouraan. Ilman puhelinta moni olisi jättänyt tärkeitä asioita sanomatta. Kuten sen, että rakastaa. Eivät kaikki uskalla laukoa sitä päin naamaa.

Ainakaan ensimmäisellä kerralla.

Minä olen saanut paljon viestejä, joita en tule koskaan poistamaan puhelimestani. Toki on tullut paljon myös sellaisia, jotka olisivat voineet kadota bittiavaruuteen. Silti ollaan vahvasti positiivisuuden puolella.

Viikonlopun jälkeinen herkkyys ja radiosta pauhaava Glenn Medeiros saivat minut selailemaan poikani ja minun viestejä. Halusin myös tietää, millaisia ovat muiden elämän kauneimmat viestit.

Kysyin asiaa Instagramissa. Tässä muutama poiminta vastauksista. Jokainen niistä kertoo, että sanoilla (kirjoitetuillakin) on parhaimmillaan suuntaa muuttava vaikutus. Haluan kuitenkin varoittaa, että viestit voivat saada sinut kyyneliin.

Kristiina: ”Poikaystävän viesti ihan alkuaikoina: ”Tuntuu, että jotakin puuttuu kun et ole täällä”.

Elina: ”Tulisitko vaimokseni ja syntymättömien lasteni äidiksi”.

Jenni: Ihanin viesti oli mun ukilta kun kaksikymppisenä tulin yllättäen raskaaksi, ja olin varma, että annan lapsen adoptoitavaksi… Olin matkalla sairaalasta kotiin (ilman poikaa) kun sain viestin: “Pieni kalakaveri ois ollu kiva…”. Nyt poika on 9-vuotias, se istuu tuossa sohvalla nyt, ja mä en ole katunut päivääkään.

Markus: Mun yksi lapsista sairastui yhdeksän päivän ikäisenä aivokalvontulehdukseen, ja oli samalla koko pieni ihmisalku täynnä verenmyrkytystä. Oli todella vähän toivoa, että saadaan lapsemme hengissä kotiin. Siitä hetkestä kun hän joutui sairaalaan noin kuukausi: Tuli viesti vaimolta, kun olin poissa sairaalasta, että lapsemme säilyy hengissä, eikä jää muutakaan haittaa. Olin kaupassa. Tipuin jaloiltani, aloin itkemään. Tapahtui romahdus, mutta se oli elämäni kaunein viesti ikinä. Ja parempaa en tule enää saamaan.

Etsitkö nenäliinaa? Tsekkaa oikeasta taskusta. Yleensä se on siellä.

Mekko: Guess

Kengät: Högl