Tapahtui Helsingin Kalliossa eräänä keväisenä lauantai-iltana.
Minä en käy ikinä konserteissa, koska siellä on liikaa melua. Joku voisi sanoa, että that´s the point. Jossain mielenhäiriössä lupauduin ystäväni kanssa keikalle. Älä kysy bändin nimeä, koska en muista sitä. Keikka itsessään oli tosi hyvä – maltillisemmalla äänentoistolla se olisi ollut täydellinen.
Keikka ei kuitenkaan ollut illan kohokohta. Paras osuus tapahtui ennen sitä, pienessä Kallion kapakassa.
Minulla oli kova nälkä, joten kävelimme ensimmäiseen etäisesti ruokapaikkaa muistuttavaan kuppilaan. Kävelin tiskille ruokaa ystävällisesti tiedustellen. Tarjoilijan ja minun välinen keskustelu oli kuin suoraan kaurismäkeläisestä elokuvasta.
Minä: Olisiko teillä syötävää?
Hän: Eipä juuri. Jos olet nälkäinen, mene ravintolaan.
Minä: Mutta tuossa seinässä olevalla listalla lukee, että teiltä saa esimerkiksi lihapullia.
Hän: Nyt minun on poistuttava lämmittämään asiakkaan leipä.
Seuraa hämmennys ja hiljaisuus. Katson ystävääni, jonka silmät etsivät piilokameraa. Sitten tarjoilija palaa.
Minä: Kuinka kauan menisi noissa lihapullissa?
Hän: Ne tulloo sitte ku tulloo.
Minä: Anteeksi?
Hän: Tulloo sitte ku tulloo.
Tässä vaiheessa kumiseva vatsalaukkuni lähetti ärtyneen signaalin hämmentyneille aivoilleni. Esitin asiani aikaisempaa napakammin:
Minä: No MILLOIN se tulloo ku TULLOO?
Hän: Voi mennä viisi. Voi mennä kymmenen. Voi mennä viisitoista minuuttia.
Tilasin ruuan ja pullollisen viiniä (olisin mielelläni vetäissyt sen yksin hämmennykseeni, mutta meille oli tulossa seuraa). Juoman saimme pöytään heti, ja ruokakin tuli yllättävän nopeasti.
Alun hämmennyksen jälkeen tarjoilijan toiminta alkoi tuntua varsin piristävältä kaupungissa, jossa juostaan joka paikkaan. Jopa ratikkaan, vaikka seuraava tulee jo parin minuutin kuluttua. Päätin varastaa itselleni hieman tarjoilijan asennetta. Tästä eteenpäin asiat tulloo sitte ku tulloo!
Gotta love Kallio.
Kuvat: Marta Valtovirta
Kuvat otettu Huawein P30 Pro -puhelimella.
Kengät: Tommy Hilfiger
Hame: Zara
Takki: Mango
1 comment
Eikä. Ihan paras. Mä olisin tosin nälkäisenä saattanut enemmänkin, kuin vain ärähtää.