Tuliaisia

Unohdan monta asiaa elämässäni, mutta tuliaiset muistan varmasti hautaan saakka. Kerran sain Kanariansaarilta tuliaiseksi vaaleanpunaisen korurasian, johon oli taiteiltu nimeni ja pari kirsikan kukkaa. Rakastin korurasiaa, mutta tykkäsin ensimmäisestä poikaystävästäni vieläkin enemmän. Annoin rasian hänelle. Seitsemänvuotiaana ajattelin, että sen suurempaa rakkaudenosoitusta ei ole olemassakaan.

Näin jälkeenpäin ajateltuna ekaluokkalainen poikaystäväni tuskin osasi arvostaa rasiaa kuten minä arvostin. Minulla on kuitenkin aina ollut tapana jakaa rakastamani asiat. Ensimmäisen poikaystäväni jaoin parhaan kaverini kanssa, koska hänkin oli vähän rakastunut.

Nyt olen konservatiivisempi.

Toinen Kanariansaarilta saatu tuliainen oli aivan omaa luokkaansa. Jostain syystä 80-luvun Raahessa kaikki halusivat itselleen oloasun, jossa oli tupakkamerkin logo. Niinpä veljeni sai Kanarialta tuliaiseksi asun, jossa luki kissan kokoisin kirjaimin Marlboro. Minä puolestani sain mustan oloasun, jossa oli paljon neonvärisiä logoja. Suurin logo komeili keskellä rintaa. Minusta pupu näytti vallan söpöltä, koska en lapsena tietenkään tajunnut sen merkitystä.

Vasta myöhemmin tajusin, ettei pitkäkorvan alla lukenut Playboy tarkoittanutkaan leikkisää lasta.

Isäni matkusti kerran Italiaan ja toi sieltä minulle kauneimman mekon ikinä. En vieläkään käsitä, miten hän osasi ostaa sellaisen. Mekko oli keltainen. Helma ulottui hitusen polvien yläpuolelle. Kauluksessa oli valkoinen rusetti. Äiti osti mekkoon sopivat polvisukat ja sandaalit.

Tuolloin tajusin, että muoti asuu muualla kuin Pohjois-Pohjanmaalla. Päätin, että isona matkustan Italiaan, jossa ihmiset eivät pukeudu tuulipukuihin.

Matkustin ensimmäistä kertaa Bulgariaan vuonna 1998. Pääosin lomailimme Varnassa, mutta vietimme aikaa myös maaseudulla. Ennen matkaa kyselin paikalliselta matkakumppaniltani, mitä tuliaisia maalla osattaisiin arvostaa.

”Nestesaippuoita ja muovipusseja”, hän vastasi.

Bulgariasta ei saanut tuohon aikaan Palmolivea eikä kestäviä ja värikkäitä muovikasseja. Vielä enemmän minua ihmetytti kun tajusin, että tyhjiä nestesaippuapulloja ei heitetty roskiin vaan laitettiin vitriiniin koko kylän nähtäville. Statussymboli, oletin. Suomessa moni puolestaan säilöö vitriiniin tyhjiä viinapulloja.

Ylpeydenaiheensa kullakin.

Nykyään en enää osta tuliaisia. En myöskään saa niitä. Ajat ovat muuttuneet. Nyt Suomesta saa kaikkea mitä Kanarialtakin. Tai ainakin melkein kaikkea… Poikani sai sieltä tuliaiseksi jokin aika sitten alushousut, joiden resorissa komeili suunnittelija Kelvin Glavin.

Calvin Kleinin kanssa samanlaista logoa käyttävän suunnittelijan tuotteita ei ole Härmässä vielä nähty.