Tapahtui viikonloppuna helsinkiläisessä ravintolassa:
”Äkkiä sitä viiniä”, nainen sanoo ja lösähtää ravintolan tuoliin. Me muut repeämme nauruun. Tarjoilija kiikuttaa pöytään pullollisen valkkaria. Kilistämme elämälle ja aloitamme keskustelun, joka voisi olla suoraan Siskonpedistä.
”Mä oon luopunut arkitissuttelusta”, yksi avautuu.
”TÄH!”, muut säpsähtävät kuin olisivat kuulleet jotain elämää mullistavaa.
Toinen jatkaa:
”Mä en kestäis mun elämää ilman arkiviiniä! Enkä mun miestä! Aamut kestää kun tietää, että illalla saa lasillisen punkkua!”
Seuraa hervotonta nauramista.
”Mä tarvin ihan vaan henkisesti sen perjantaipullon! Se korkin poksahdus on parasta. En mä välttämättä edes juo sitä viiniä. Haluan vaan kuulla sen ääneen”, yksi fiilistelee.
”Hullu! Mä kyllä juon! Eikä muuten jää yhteen!”, toinen täsmentää.
Taas nauretaan!
”Mä halusin tiputtaa pari kiloa ja luovuin viinistä kokonaan”, yksi sanoo ja katsoo syvälle lasiinsa.
”Apua! No miten kävi?”, muut tiedustelevat.
”No lähti kilot, mutta meinas lähteä mieskin! Musta tuli niin ärsyttävä akka ilman viiniä! Hirveetä jäkätystä koko ajan”, nainen summaa.
Kaikki ovat sitä mieltä, että elämä on vähemmän stressaavaa pienessä hiprakassa.
”Perjantaipullo on niin aliarvostettu! Se pitää brändätä uudelleen. Sen yllä on vielä menneisyyden varjo. Ennen äijät vetäs sen viinapullon perjantaisin. Sit alkoi rähinä. Nykyään perjantaipullo oikeesti pelastaa perheitä! Moni olis eronnut ilman sitä!”
Ja nauru raikaa!
Musta huumori, sitä tarvitaan elämässä. Ja ystäviä, joiden kanssa voi puhua liiankin suoraan. Ja naurua. Ja ehkä myös vähän sitä viiniä.
Kuvat: Jussi Heikelä
Hame ja paita: NA-KD, takki: Zara, kengät: Reebok, laukku: Gucci
2 comments
Ymmärrän huumorin tässä jutussa ja myös sen, että sulla on viinisponsori. Vähän hymyilenkin. Tykkään itsekin viinistä, kyllä kiitos, ja just siitä pikku hiprakasta. Ja nyt tulee se mutta, jota yllä olevan piti pehmittää: oikeesti, pullo viiniä joka perjantai? Lasi viiniä joka ilta? Normaalia? Paljonko on liikaa? Tietääkö sitä, milloin rajalta lipsahtaa, jos ikinä ei ole ilman? Elämä ilman alkoholia on teeskentelyä? Miksi teeskennellä, kun voi valita aidonkin?
Toiset ihmiset on herkempiä alkoholille kuin toiset, myös sille, jota eivät itse nauti.
Moikka Minna! Mä en tiedä mitä te tyttöporukassa vitsailette. Me vitsaillaan elämästä, arjesta, ruokitaan mustaa huumoria ja nauretaan! Ymmärrän, että meidän huumori ei uppoa ihan jokaiseen. Se on toisinaan, noh, sysimustaa! Haluan kuitenkin heittää pari tarkennusta. Mulla ei ole viinisponssia. Satun vaan rakastamaan viinejä. Se, että rakastan viinejä, ei tarkoita, että joisin sitä päivittäin. Jos rakastat sushia, et silti syö sitä päivittäin -vai mitä? Ja mitä tulee juomisen määrään: kukin tallaa tyylillään. Onko se lasillinen joka ilta vai pullo perjantaisin? Tai ei yhtään mitään! Tämän jutun pointti ei ollut itseasiassa edes viini. Se oli ystävysten välinen suora ja räikeä puhe, jota rakastan! Se on aina yliampuvaa ja siksi niin makeaa. Harmi, että ei oltu tässä samalla aallonpituudella. Kaikkea hyvää!