Toisen duunille on helppo nauraa

Kuka tuo huomiohuora luulee olevansa? Miksi se pyytää ilmaista yötä hotellista? Mihin tämä maailma on menossa?

Kysymykset voisivat olla miltä tahansa keskustelupalstalta.

Kaikki alkoi siitä kun somevaikuttaja lähestyi irlantilaishotellia maksuttoman yön toivossa. Hän tarjosi vastineeksi näkyvyyttä sosiaalisen median väylissään. Hänen Instagram-tilillään on tällä hetkellä noin 94 000 ja YouTubessa yli 100 000 seuraajaa.

Hotellinomistajan mielestä tarjous oli niin pöyristyttävä, että hän päätti julkaista pyynnön omissa someväylissään. Syntyi myrsky, jonka pyöritykseen joutuivat hotelli, sometähti ja lopulta kaikki, jotka sosiaalisesta mediasta elantonsa ansaitsevat. 

Kohua puitiin myös omalla Facebook -seinälläni. Keskustelu osoitti ihmisten tietämättömyyden. Joku nimitti somevaikuttamista ”antityöksi”. Toisen mielestä näin vähäpätöistä asiaa ei edes pitäisi Suomessa uutisoida. Osan mielestä oli vain hirmuisen hauskaa naureskella säälittävälle ilmaisen hotelliyön kinuajalle.

Kerron salaisuuden: Sosiaalinen media on oikeaa työtä. Maailmalla sillä tienataan parhaimmillaan miljoonia. Suomessakin osa pääsee oikein hyville ansioille.

Kerron toisenkin salaisuuden: Bloggaaja ei pyydä mitään ilmaiseksi. Hän pyytää yhteistyötä, jota kutsutaan vaihdantataloudeksi. Miksi hotelli tai muu yritys olisi tällaisesta kiinnostunut? Siksi, koska somevaikuttaja voi tavoittaa esimerkiksi 25-34 -vuotiaat kaupunkilaisnaiset paremmin kuin yksikään lehti tai tv-mainos.

Kyse on vaikuttajamarkkinoinnista, jonka merkityksen suuruus ollaan vasta tajuamassa.

Suurin osa sosiaalista mediaa työkseen tekevistä hinnoittelee oman markkina-arvonsa. Vaihdantatalous on kivaa, mutta sillä ei makseta laskuja. Eikä somevaikuttajat suinkaan ole ainoita yhteistyön ehdottajia. Myös yritykset pyytävät instagram -kuvia tuotteita vastaan.

Some on työtä siinä missä mikä tahansa muukin työ. Toisen duunille on kuitenkin helppo nauraa. Naurajat puolestaan tuntuvat olevan turvallisella kuukausipalkalla porskuttavia ihmisiä, joiden mielestä ”ennen oli kaikki paremmin”.

Sosiaalinen media on raadollista työtä. Miksi? Koska kaikki perustuu siihen, oletko sinä ihmisenä kiinnostava.

Sitä sopii jokaisen naurajan testata.

 

 

Abbona Nebbiolo D’Alba Bricco Barone 2015

Piemonte, Italia

Nuorekkaan jäntevä, marjainen, kirsikkainen, punaherukkainen ja hennon yrttinen tuoksu. Maku on sekin nuorekas sekä tuoreen marjainen ja yrttinen. Maussa on myös hyvin kypsää karpaloa ja kirsikkaa.

Tämä viini sopii nuorekkuudessaan mantraan, johon olen kovin viehättynyt: Ennen ei ollut mikään paremmin!

You may also like

10 comments

  1. Et voi kiistää sitä, että hotellin omistaja pelasi korttinsa oikein ja sai moninkertaisen näkyvyyden. Ilman bloggaajaa.
    Bloggaaja ei lisäksi osannut hoitaa myyntityötä, olisi voinut vaan etsiä yhteistyötä muualta. Tai isommalla julkkisella olisi taustatiimi. Eikä todellakaan pidä ottaa internet-kommentteja itseensä, muuten seuraa kamalia asioita.
    PS. Jos olisit lukenut hotellin vastineen, niin huomaisit, että hotellinpitäjällä on oma blogi ja sosiaalinen media, jossa on myös viisinumeroinen määrä seuraajia..

    1. Kiitos palautteesta! Olen tietoinen, että hotelli haki tässä nimenomaan huomiota. Olen myös tietoinen hotellin sosiaalisen median seuraajamääristä. Oman tekstini pointti ei ollut itse riita vaan se, minkä epäkohdan koko tapahtuma nosti esille: bloggaamista/vloggaamista/somevaikuttamista ei edelleenkään pidetä työnä. Todellisuudessa se on monelle täsmällisten sisältöjen miettimistä, tekstin tuottamista, valokuvaamista ja markkinointiyhteistyötä eri yritysten kanssa.

    1. Moikka! Joo, olen lukenut myös tästä. Soppa on varsin monisävyinen… Omassa tekstissäni otin lähinnä kantaa siihen, että somevaikuttaminen on sitä työkseen tekeville todellista työtä -ei huomiohuoraamista ja ilmaisten öiden kinuamista. Kiitos palautteesta!

    1. Todellakin riittää, että on ihminen! Tarkoitin sitä, että sosiaalista mediaa työnään tekevät tarvitsevat lukijoita. Lukijoita ei tule, jos ihminen ja hänen tuottamansa sisältö ei ole kiinnostavaa. Siksi työ on monelle somevaikuttajalle aika raadollista: jos lukijoita ei ole = ihminen ja hänen ajatuksensa eivät kiinnosta. Korostan, että minulle tämä ei ole duunia vaan harrastus. Koko teksti on siis tehty blogeja/somea työkseen tekevien puolustamiseksi.

  2. Julkisuus ja sen tuomat varat ei ole perustelu olla maksamatta viihdepalveluista kuten hotellista. Koska työllä tienataan oikeasti rahaa niin sillä rahalla maksetaan myös omat kustannukset. Somettajilla on kumma luulo siitä, että heidän toimensa olisi kaikille todellinen mainoskanava. Näin ei ole todellisuudessa. Somettajan sivulla pyörii ne mainokset, jotka maksavat somettajalle palkkaa. Eli he maksavat saamastaan huomiosta palvelimelle joka maksaa somettajalle.

  3. Bloggausta voi tehdä kahdella eri tasolla. Sitä voi tehdä huvikseen tai työkseen. Blogista voi saada toimeentulon tai ei. Olen itse bloggari.

    Blogini oli aluksi pelkkää kerrontaa ja tekstit olivat ajattomia sutaisuja. Tein blogia huvikseni. Olen vuoden ajan blogannut vakamammin ja tähdännyt oman kategoriani huipulle. Tie on raskas. Nyt ulkoasuun, teksteihin, kuviin ja somelinkityksiin pitää kiinnittää mielettömästi huomiota. Pelkästään huono somelinkitys voi saada loistavankin artikkelin floppaamaan. Bloggaus käy työstä.

    Yhteistyökumppaneita blogillani on ollut jo vuosia. Ne ovat vaihtuneet melko tiuhaan ajansaatossa. Yhteistyökumppaneilla yritän leikata kuluja, joita blogikatergoriassani syntyy. Yritysten tuoma sponsoroitu tuki tulee tuotteissa ja tällöinkin voidaan puhua maximissaan 200-300€:n saadusta edusta. Blogissani on myös kaupallistamainontaa. Mainonnan tuoma etu on noin 10€ vuodessa, vaikka blogissa on yli 30 tuhannen kuukausiliikenne. Tämäkin kymppi kyllä kuluu suoraan domainin ylläpitoon ja sekin etukäteen mainonan maksupolitiikasta johtuen.

    Kun tämän kaiken jakaa niille tunneille joita käytän blogini ylläpitoon ja artikkeleiden valmisteluun, ei tässä ole mitään järkeä. On sanomattakin selvää, ettei bloggaus ole minulle ammatti ja palkkani saankin muualta. Teen siis kahta työtä, joista toinen on bloggaus ja josta en saa palkkaa.

    Työ on taistelua lukijoista ja voin myöntää ettei ammattilaisia vastaan kilpailu ole helppoa. Näkyvyyden ja uusien yhteistyökumppaneiden hankinta, kosiskelu ja kontaktien ylläpito on aikaa vievää ja käy kyllä työstä.

    Tässä kohtaa lienee hyvä mainita, miksi yhteistyökumppanit ovat sitten vaihtuneet ajan mittaan. Usko ei riitä. Olen ollut erittäin läpinäkyvä ja rehellinen blogin näkyvyyden suhteen ja se on ollut jossakin mielessä väärin. En maalaa taivaansinisiä kuvia, vaan kerron todellisen totuuden. Pidän yhteistyökumppanit tilanteen tasalla tasaisilla raportoinneilla siitä mikä on kiinnostanut, mikä ei ja millainen kävijämäärä blogissa on ollut. Osa tukijoista tukee myös muita blogeja ja tiedän, että ruusunpunaisia unelmia on helpompi myydä, kuin todellista faktaa. Bloggaus on myös unelmien myytiä yhteistyökumppaneille ja monelle yhteistyökumppanille raaka totuus on liikaa. Tuotteista välitetty palaute lukijoilta on myös ollut joillekkin liikaa, vaikka selkeään epäkohtaan pitäisi kiinnittää huomiota ja kehittää tuotetta.

    Moni tietysti ajattelee, että tuotteita tulee postista kun vaan mainostaa yritystä ja niiden tuotteita aina välillä. Näin ei todellakaan ole. Ei niitä tipu. Lisäksi joudun tutustumaan tuotteisiin hyvin tarkkaan, koska en muuten voisi kirjoittaa asiantuntevaa artikkelia. Somen puolella saan paljon kyselyitä esittelemistä tuotteista, joihin vastaan asiantuntemuksellani tai otan valmistajalta selvää. En ole huomiohuora, vaan tukemieni yritysten tuote-esittelijä, asiakaspalvelija ja paskanlapioija. Saan somen kautta vastaan tuotereklamointeja ja valituksia, jotka ohjaan oikeaan paikkaan.

    Moni on ajatellut ja luullut, että olen ammattilainen, saan palkan bloggauksesta. Näin ei ole. Olen blogihuora joka on myynyt itsensä ilmaiseksi. Toivoisin toki vielä jonain päivänä olevani irti kellokortista ja työskenteleväni vapaana bloggaajana. Ennen tätä päivää, joudun mielistelemään lukijoita ja yhteistyökumppaneita. Tie huipulle on kivinen, eikä missään nimessä huipullakaan helpota. Blogiartikkeli on tuotos, se ei synny tyhjästä. Jäävuorenhuippu.

    Jos joku saa tästä paskasta oikean toimeentulon, niin se hänelle suotakoon.

    1. Huhhuh, olipa mielenkiintoinen näkökulma! Kiitos kirjoituksesta! Itselleni tämä bloggaus on myös harrastus, jonka olen aloittanut, koska koen tarvetta kirjoittaa. En siis elä tällä. Toit tekstissäsi paljon hienommin kuin minä ilmi sen, että duunia on myös somevaikuttaminen -varsinkin silloin jos toimeentulo on siitä riippuvainen. Kiitos!

  4. Useampia julkisuuden henkilöiden instatilejä seuraamalla olen huomannut, että instagram ja blogit on uusi markkinointikanava. Sitä kautta on helppo huomaamatta syöttää ihmisille uusia tarpeita ja haluja. Kohderyhmä luulee vain tirkistelevänsä julkkisten elämää. Ja koska monet mainostavat samoja tuotteita kuten esim. tiettyjä julisteita tai matkakohteita niin tuskin yhteydenotto on tullut bloggaajalta vaan suoraa myyjältä. Jatkan silti tirkistelyä ja inspiroidun kauniista kuvista.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

seventeen − 16 =

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.