Tarvitseeko kaiken olla hyödyllistä?

– Kuinka usein sä käyt salilla?

– Tällä hetkellä silloin kun mua huvittaa eli ehkä kerran viikossa!

– Eihän siitä ole mitään hyötyä?

Ihminen tuntuu ajattelevan, että kaikella toiminnalla on oltava mitattava hyöty. Salilla rehkimisestä on hyötyä kun siellä käy ainakin kolme kertaa viikossa. Vasta silloin rasva tirisee! Samanlainen ajatusmalli pätee melkein mihin tahansa.

– Ajattelin jatkaa media-ala opintoja!

– Ei se kuitenkaan tuo sulle enempää palkkaa. Eli ei siitä ole sinulle mitään hyötyä!

On tietenkin luonnollista ajatella, että valintojen tulee olla hyödyllisiä. Tärkeintä on kuitenkin muistaa kuka valinnoista hyötyy. Ensisijaisen hyötyjän on oltava tyyppi, joka tuijottaa sinua kauneimmillaan ja kauheimmillaan peilistä. Siksi muiden on turha papattaa sinun valintojesi hyödyttömyydestä. Et tee valintoja heille.

Sinun elämä. Sinun valinnat. Sinut hyödyt. Sinun arvot!

Asun vuokralla Helsingissä. Monen mielestä se on täysin hyödytöntä. Miksi elätän vuokranantajaani? Samalla rahalla lyhentäisin lainaa. Ei auta kun selitän, ettei palkkani riitä keskusta-asunnon ostamiseen. Silloin kehotetaan muuttamaan kauemmas keskustasta.

Minä en hae asumisellani rahallista hyötyä. Haen paljon enemmän! Kehoni hyötyy siitä kun voin kävellä töihin. Mieleni puolestaan siitä kun kotitalon vieressä on useita hyviä ravintoloita. Ympäristö hyötyy siitä, etten tarvitse autoa. Ajatusmallini on tämä:

En maksa asunnosta vaan ajasta, jonka saan viettää unelmieni asuinalueella.

Toisinaan käytän ravintolassa syömiseen lentolipun verran rahaa. Monen mielestä se on täyttä tuhlausta. Senkin summan voisi sijoittaa paljon tuottoisammin. Osakkeisiin ja sen semmoisiin järkeviin ratkaisuihin. Tai autoon, jolla voisi sitten ajella sieltä kaukaa keskustassa olevalle työpaikalle.

Mitä hyötyä on maksaa kärpäsen jätöksen kokoisesta annoksesta summa, jolla marketista saisi ruokaa viikoksi!

Minä tykkään syödä hyvin. Jaksan paljon paremmin raskaan työviikon kun tiedän, että pöytä on varattuna. Tunnen suunnatonta mielihyvää siitä kun saan suuhuni jonkun toisen suunnittelemia makuyhdistelmiä. Muistan kerran maistaneeni niin hyvää ruokaa, että tuli itku. Annos, joka herättää suuria tunteita, on hyödyllinen annos. Sanon minä!

Hyötyä voi mitata kansantaloudellisesti. Sitä voi mitata viivottimella ja numeroin. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla mitattavaa hyötyä.

Ehkä todellinen hyöty on siellä, minne mittanauhat eivät yllä.