Minulla on vain vähän ystäviä. Tutustun ihmisiin erittäin mielelläni, mutta ystävystyn vain harvoin.
Minulle ystävyys ei ole mikään kevyt juttu. Se ei ole pientä höpöttelyä kahvikupposen ääressä. Se on haavojen avaamista ja toisen hyväksymistä kaikkinensa. Toki se on toisinaan myös kevyttä höpinää, mutta vasta sitten kun elämän suuret linjat ja säröt on tarkistettu -ja pyritty korjaamaan.
Minulla on vain vähän ystäviä. En kuulu niihin sosiaalisiin tapauksiin, jotka istuvat kahviloissa tuntikausia jauhamassa yksityiselämän koukeroista. Jauhan mieluummin purkkaa. En myöskään harrasta pitkiä puhelinmaratoneja. Itseasiassa en soita juuri koskaan. En välttämättä edes halua vastata jos minulle soitetaan. Voi kuulostaa itsekkäältä ja raskaalta, mutta vakuutan sinulle, että tekisin ystävieni puolesta mitä tahansa.
