Liikkumisen ilo ja muita kliseitä

Ihminen on luotu liikkumaan.

Minut tosin taidettiin unohtaa siinä luomistyössä.

Urheileminen ei ole minulle luontaista. Sehän nähtiin jo peruskoulussa. Liikuntatunnilla olin se, joka valittiin joukkueeseen viimeisenä. En ollut voimakas tai nopea. Olin pieni ja vähän heiveröinen. Olin se, joka otettiin joukkueeseen säälistä tai opettajan käskystä. 

Continue Reading

Kun hedonisti personal trainerin palkkasi

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä.

  1. Niitä, jotka liikkuvat elääkseen
  2. Niitä, jotka elävät liikkuakseen

Olen aina kuulunut ensimmäiseen kategoriaan. Urheilen siksi, koska tiedostan sen olevan elintoimintojeni ylläpitämiseksi välttämätöntä. En kuitenkaan nauti siitä. Vielä…

Kerron mistä nautin. Nautin ruuasta, viinistä ja pitkistä keskusteluista ilman aikarajaa. Kallistun elämässäni hedonismiin. Paras ystävänikin kuvailee minua sanalla ”nautiskelija” – ja hän tuntee minut paremmin kuin kukaan muu.

En ole se durasell-pupu, joka kutsuu ystävänsä iltalenkille nuolemaan elämän kolhimia haavoja. Minä ja ystäväni nuolemme haavoja viinisellä kielellä kivassa kuppilassa. Eikä siinä ole mitään pahaa, päinvastoin: hyvät ideat harvoin syntyvät vesilasin äärellä.

Continue Reading