Ihminen on luotu liikkumaan.
Minut tosin taidettiin unohtaa siinä luomistyössä.
Urheileminen ei ole minulle luontaista. Sehän nähtiin jo peruskoulussa. Liikuntatunnilla olin se, joka valittiin joukkueeseen viimeisenä. En ollut voimakas tai nopea. Olin pieni ja vähän heiveröinen. Olin se, joka otettiin joukkueeseen säälistä tai opettajan käskystä.
Tiedätkö kuka on Yann Moix? En minäkään tiennyt ennen kuin hän antoi haastattelun Marie Claire -lehdelle. Moix on siis ranskalainen tv-kasvo ja palkittu kirjailija.
Sen perusteella, mitä olen hänestä viime päivinä lukenut, mies on ennen kaikkea moukka.
Moix nimittäin kertoi lehdelle, että hän ei voisi rakastua 50-vuotiaaseen naiseen. Hänen mielestään 25-vuotiaan naisen vartalo on upea, mutta viisikymppisen naisen vartalo ei ole lainkaan upea. Hänelle kypsemmät daamit ovat ”ilmaa”.
Kirjailija on itsekin 50-vuotias.
Mervi laittoi minulle palautetta. Viesti oli lyhyt ja ytimekäs.
”Ihan karsee tyyppi olet”, hän kirjoitti.
Minua nauratti. Sitä reaktiota Mervi tuskin olisi toivonut. En pahoittanut mieltäni pätkääkään. Lähinnä tunsin sääliä Merviä kohtaan.
Näin sieluni silmin hieman väsähtäneen Mervin. Hän istui laskuhumalassa sänkynsä laidalla ja tuijotti kännykästä kuvaani. Viha siirtyi kädestä kohti aivoja ja saavutti vihdoin sydämen. Mervi päätti käyttää hänelle annettuja elämän minuutteja palautteen antamiseen.
Toivottavasti kulutettu aika oli sen arvoista. Toivottavasti Mervi sai pahaan oloonsa pienen pilkahduksen iloa. Suon sen hänelle. Ilomielin.
