Kello soi 6:45 sunnuntaina. Napsautan kahvinkeittimen päälle ja teen aamupalan. Pieni jalkapalloilija tuhisee vielä lämpimän peittonsa alla. Ryömin hänen viereensä enkä raaskisi herättää. En olisi halunnut herättää itseänikään. Tämä on ihan liian aikaista. Sunnuntaisin pitäisi nukkua pitkään ja hartaasti.

Tänään pelataan kuitenkin jalkapalloa heti aamusta. Peiton alta kurkistaa hymyilevät kasvot. Eilinen maali on vielä tuoreessa muistissa. Pelipaita päälle ja pallo kainaloon. Turnausviikonlopun pelit ovat jo alkamassa.

Istun kentän laidalla ja katson energisiä lapsia. Kylmyydestä huolimatta he juoksevat, nauravat ja kuuluvat yhteen. En kehtaa valittaa kylmyydestä vaikka haluaisinkin. Haen kojusta kahvin. Haen toisenkin. Tarmokkaat vanhemmat ovat leiponeet mokkapaloja ja pullaa.

Tunnen piston sydämessäni. En edes muista milloin viimeksi olisin koskenut jauhopussiin.