Viime viikolla kerroin, että en ole extreme -lajien ystävä. Silti päätin aloittaa lajin, joka on nykyihmiselle täyttä extremeä. Olin nimittäin kokonaisen viikonlopun ilman sosiaalista mediaa, jotta saisin elämääni lisää seesteisyyttä.

Hurjaa, vai mitä?

Ensimmäisen somettoman viikonlopun jälkeen huomasin voivani vähän paremmin. Kuitenkin jo tiistaina viikonlopun luoma paineeton olotila loisti poissaolollaan. Olin jälleen kuopinut itseni juoksuun. Etenin kepein askelin vehreässä metsässä saalistajien ansoista piittaamatta. Jäin jälleen koukkuun. Kieriskelin pistävässä haavissa osin nauttien, osin tajuten tilanteen kuluttavuuden.

Onneksi olin päättänyt, että ihmiskoe saa jatkua. Toinen someton viikonloppu teki jälleen terää. On lähes naurettavaa miten paljon ihminen ehtii tehdä ilman sosiaalisen median selailua.