Reissussa rähjääntyy. Vaikka lento olisi niinkin lyhyt kuin Helsingistä Nizzaan. Ihmiset haluavat lentokoneesta ulos niin pian kuin mahdollista. Turvavöiden napsuminen alkoi tälläkin kertaa hyvissä ajoin ennen merkkivalon sammumista.
– Hyvät naiset ja herrat, istukaa vielä. Kone liikkuu edelleen, lentoemäntä huokaisi mikrofoniinsa.
Ymmärtäähän sen. Kolme ja puoli tuntia istumista. Vähemmästäkin toimistotyöläinen väsyy…
Yhteistyössä Olympus
Muistan sen maagisen hetken pimiössä. Painoin paperin veden alle. Sen jälkeen tuuditin sitä yhtä varovasti kuin lasta uneen. Ensin näin ääriviivat. Sitten kokonaisen hahmon. Siirsin kuvan seuraavaan vesiastiaan henkeäni pidätellen. Tulisiko kuvasta tarkka? Ehkä kamera hieman tärähti? Vihdoin naisen kasvot piirtyivät tarkkana paperille.
Onnistumisen hetkellä tajusin, että valokuvaaminen on parhaimmillaan taidetta.
Aika on rajallista. Loma-aika vielä rajallisempaa. Siksi sen suunnittelemiseen liittyy aina paineita.
Ainakin minulla.
Kesälomaa on suomalaisella työläisellä noin neljä viikkoa. Suurin siivu siitä menee perheen kanssa vietettyyn aikaan. Jos hyvin käy, myös parisuhteelle lohkeaa ainakin pieni pala piirakkaa. Sukulaiset syövät loput. Neljästä viikosta tuskin jää yhtään päivää kaikkein tärkeimmälle: oman pään balansoimiselle.
Mitäpä muutakaan ihminen tekee joulukuisena lauantai-iltana kuin ottaa lasillisen punaviiniä ja selailee valokuvia kesältä. Kesältä, jolloin vuokrasimme avo-auton ja kurvasimme eteläisen Ranskan viinitiloja vesi kielellä.
Kuvia selaillessani pysähdyin paikkaan nimeltä Chateau Léoube. Paikan omistaa brittiläinen miljardööri Lord Anthony Bamford ja hänen vaimonsa Lady Carole Gray Bamford, mutta pariskunta on luovuttanut paikan huolenpidon ranskalaiselle Jeromelle.
