Varoitus: Tämä voi saada sinut itkemään…

Lähettelemme poikani kanssa viestejä pitkin päivää. Joskus viesti voi olla pelkkä sydän tai hymiö. Muuta ei tarvita. Pelkkä emoji pitää sisällään tärkeimmän informaation: Minä välitän, rakastan ja arvostan sinua.

Paskinkin palaveri muuttuu sellaisen viestin jälkeen pelkäksi tanssiksi.

Minua harmittaa kun puhelimia parjataan nyt enemmän kuin koskaan. Sanotaan, että ne tuhoavat ihmissuhteita, näännyttävät seksielämän ja aiheuttavat unettomuutta. Kaikki olisi paremmin ilman puhelimia. Vai olisiko?

Ei, koska ennen ei ollut mikään paremmin. 

Continue Reading

Saisiko näin sanoa?

Istuimme poikani kanssa ratikassa kello viiden aikaan. Helsingin keskustassa oli tuttuun tapaan kova ruuhka. Raitiovaunu pullisteli ihmisistä. Huomasin vaunussa yhden vapaan paikan, johon pyysin poikaani istumaan.

Niin hän tekikin.

Hetkeä myöhemmin huomasin hänen pälyilevän taakseen. Siellä seisoi noin kuusikymppinen nainen kauppakasseineen.

”Anteeksi, haluatko tulla tähän istumaan”, poikani kysyi.

Continue Reading

Tähän ääniviestiin palaan aina uudelleen

Ihmiset ovat innokkaita tulkitsemaan asioita. Erityisesti väärin. Toisinaan tuntuu, että väärin tulkitsemisen taito on paljon kehittyneempi kuin taito tulkita oikein. Kai oppi tulee jo äidinmaidosta. Toisaalta, siemennesteen lusikka on aivan yhtä syvällä sopassa.

Tekstiviestit ovat väärinymmärryksen kehto. Vai tuntuuko seuraava kuvitteellinen esimerkki utopialta:

”Mikset sä enää kirjoita mulle, että sä rakastat mua?”

”Rakastan sua.”

”Miksi vaan pisteellä! Miksi et laita huutomerkkiä. Miksi et rakasta mua HUUTAMALLA? Mua pitää rakastaa huutomerkein!”

”Rakastan sua!”

”Ei tunnu oikeelta kun sanot sen noin. Musta tuntuu, että meidän pitää jutella.”

Ja asiasta jutellaan. Se on yhtä varmaa kuin marraskuun pimeys. Riidan yltyessä tekstari nostetaan pöydälle. Näyttävästi. Yhä uudelleen. Ihmiset ovat kumman innokkaita nostamaan asioita pöydälle, mutta innottomia pöydän putsaamiseen.

Continue Reading