Pitkä viikonloppu Pariisissa! Mellakoiden järjettömyys valkeni meille kokonaisuudessaan vasta matkan jälkeen. Kohtaamamme mielenosoitus oli siis varsin maltillinen -kuten video osoittaa.
Paris closeup
Yhteistyössä Olympus
Muistan sen maagisen hetken pimiössä. Painoin paperin veden alle. Sen jälkeen tuuditin sitä yhtä varovasti kuin lasta uneen. Ensin näin ääriviivat. Sitten kokonaisen hahmon. Siirsin kuvan seuraavaan vesiastiaan henkeäni pidätellen. Tulisiko kuvasta tarkka? Ehkä kamera hieman tärähti? Vihdoin naisen kasvot piirtyivät tarkkana paperille.
Onnistumisen hetkellä tajusin, että valokuvaaminen on parhaimmillaan taidetta.
Paljastuksia, osa 3
Valitsin hotellia pitkään. Se yleensä kannattaa kun kyseessä on kaupunkin nimeltä Pariisi. Huoneet ovat nimittäin lähes aina pienempiä kuin kuvissa. Yleensä pelkkä avattu matkalaukku täyttää pinta-alan ääriään myöten. Lisäksi huoneissa haisee usein vähän home.
Tai sitten se olen minä.
Valitsin viisi tähteä, koska luotan listoihin. Listat helpottavat elämääni. Niitä tehneet ihmiset ovat testanneet hotellit puolestani ja pistäneet ne järjestykseen. Minun ei siis tarvitse tehdä vääriä valintoja, koska joku muu on tehnyt ne puolestani.
Valitettavasti olen usein vaativampi kuin muut. Tai sitten nenäni on herkempi kuin muilla. Hotellissamme nimittäin haisi rehellinen home.
Paljastuksia, osa 2
Pariisin lentomme lähti aamulla aivan liian aikaisin. Herätyskello piippasi jo neljältä. Kohmeisin silmin selailin päivän uutisia puhelimesta. Sitten näin jotain tuttua…
Tiedätkö sen tunteen kun näet oman naamasi uutisissa ennen aamu neljää?
Yritin tarkentaa katsettani ja korjailla silmälasieni paikkaa. Todellako näin kuvassa minut ja veljeni? Vai oliko tämä vielä unta?
Yksinkertainen matkustusfilosofiani
Baarit sisältä ja museot ulkoa. Tämä juntti toteamus ei itseasiassa ole kovin kaukana matkustusfilosofiastani. Tosin rakastan molempia, mutta suurimman osan ulkomailla vietetyistä päivistä kulutan kahviloissa istuen ja kaduilla laahustaen. Avainsana on kiireettömyys.
Me Naiset pyysi minua kertomaan omasta matkustusfilosofiastani. Kerroin rakastavani hitaita aamuja ja kiireetöntä tunnelmaa. Ulkomailla yksi nähtävyys riittää päivässä. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei kaikkea edes kannata nähdä kerralla. Ahmiminen aiheuttaa ähkyn ja jättää pinnallisia muistoja.
Jätän mielelläni nähtävää myös seuraavalle kerralle. Siksi laahustan hyvällä omallatunnolla kahvilasta toiseen ja fiilistelen ihmisvilinää. Katselen paikallisia ja keksin heille elämäntarinoita. Aistin.
