MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!
Myönnän, että kymmenenvuotiaan suusta se kuulostaa huvittavalta. Varsinkin kun siinä iässä asuu kotona ja elää vanhempiensa rahoilla. Sitä kuitenkin toistelin aina jos joku vitsaili, että isona kannattaa naida rikas mies.
Minulle oli jo varhain selvää, että tienaan omat rahani. Rahan pyytäminen “turhuuksiin” oli jo lapsuudessa turhauttavaa. En suostuisi elämään aikuisuutta käsi ojossa. En myöskään elättämään toista. Yhteiset hankinnat tehdään yhdessä. Omat itsenäisesti. Piste.
MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!
Uhosta huolimatta elämän taloudelliset kuopat ovat pakottaneet itsenäisenkin naisen nöyrtymään. Äitiyslomalla ja uralla tapahtuneiden rahallisten romahdusten aikana kumppanin tuki on ollut korvaamatonta. Silti uho asuu yhä minussa. Se nousee pintaan aina tarvittaessa.
Kuten tänä kesänä Ranskassa…
