Istuimme poikani kanssa ratikassa kello viiden aikaan. Helsingin keskustassa oli tuttuun tapaan kova ruuhka. Raitiovaunu pullisteli ihmisistä. Huomasin vaunussa yhden vapaan paikan, johon pyysin poikaani istumaan.
Niin hän tekikin.
Hetkeä myöhemmin huomasin hänen pälyilevän taakseen. Siellä seisoi noin kuusikymppinen nainen kauppakasseineen.
”Anteeksi, haluatko tulla tähän istumaan”, poikani kysyi.
Facebookissa kiertää hauska testi. Siinä äidit kysyvät lapsiltaan yksinkertaisia kysymyksiä, joihin piltit vastaavat omaan suloiseen ja suoraan tyyliinsä. Poikani innostui heti testistä. Minun piti hieman lämmitellä ajatuksiani… Entä jos vastaukset eivät olisikaan suloisia? Jos paljastuisi jotain julkisuudelle sopimatonta. Entä jos saisin kuulla, että “mama on aina töissä” ja “mama ei jaksa imuroida”.
Totta joka sana, mutta totuus on toisinaan vaikea kestää. Haluan olla niin cool kuin kuvittelen olevani!
Tästä se kuitenkin lähtee! Lupaan olla editoimatta. Onpas tämä nyt kummallisen jännittävää… Onko minulla siis jotain salattavaa? Ehkä unohdettu luuranko kaapissa?
Puhelimeni soi kesken radiolähetyksen. Poikani tiedusteli ensimmäistä kertaa, voisiko hän mennä heti koulun jälkeen jalkapallokentälle pelaamaan. Muutkin menisivät.
Tiesin, että tämä hetki koittaa joskus. Silti se tuli aivan liian aikaisin. Se yllätti niinkuin lumisade yllättää autoilijat.
Suhtauduin pyyntöön maltillisesti:
”Mutta sinne kentälle mennessä on se kauhea RISTEYS! Eikä sulla ole mitään eväitä! Eikä vettä! Pelatessa tulee varmasti jano! Eikä siellä ole vessaa! Entä jos tulee vessahätä! Laita viesti kun olet ylittänyt sen KUOLEMANRISTEYKSEN! Kenenkään kyytiin ei sitten mennä vaikka takapenkillä olisi kuinka söpö koiranpentu tahansa! Ja jos liikut kentältä, SOITA!”
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että eilen alkanut hiihtoloma on tuntunut mohkuraisena kivenä kengässä. Ensinnäkin siksi, että minulla ei ole lomaa. Toiseksi siksi, että pojallani on loma. Yhtälö ei täsmää vaan aiheuttaa paineita.
Niistä minä en pidä. Yhtään.
Paineen alla toki toimin yleensä ketterästi kuin gaselli. Tällä kertaa gasellin liikkeet ovat muuttuneet humalaisen hirven löntystelyksi. Haluaisin luoda lapselleni elämyksellisen loman, koska arjen elämykset revitään usein pienistä asioista kuten meetvurstileivästä ja läksyttömästä koti-illasta.
Nyt olisin halunnut tarjota enemmän!
