photo: Sami Piskonen muah: Laura Rantaniemi

Ostin isälleni neljän euron Ässä-arvan. Aamulla raaputin arvan ja laitoin siitä hänelle kuvan saatetekstillä ”No voe perhana!”. Liian monta isänpäivää on mennyt näin. Minä täällä ja hän siellä.

Lapsuuden isänpäivissä oli parasta aamut. Isä oli työvuosinaan kiireinen mies ja jäi vain harvoin toimettomana sänkyyn makaamaan. Isänpäivänä tilanne oli toinen. Toinen silmä raollaan hän esitti nukkuvaa ja osasi näytellä myös yllättynyttä poikkeuksellisen hyvin. Pienelle lapselle tilanne oli niin jännittävä, että edellisenä iltana ei meinannut tulla uni ollenkaan.