Alkukesä on rasittavaa aikaa. Yhtäkkiä talven tylyttämä keho täyttyy energialla. Kroppa haluaa herätä aikaisemmin, pukeutua värikkäämmin ja tehdä kaikenlaista. Aivot eivät ehdi mukaan ja ovat shokissa: Miksi ihmeessä sinä ihminen säpiset?

Minusta tulee kesän kynnyksellä rasittava ihminen. Ainakin läheisilleni. Haluan nimittäin konmarittaa lähes koko elämän. Saan tavaroiden roskiin heittämisestä nousuhumalan. Mitä enemmän karsin sitä enemmän humallun. Eikä tästä kännistä seuraa krapulaa. Päinvastoin. Aamulla on jälleen helpompi hengittää.