Tilanne on nyt tämä:
Istun minulle täysin tuntemattoman ihmisen sohvalla. Kuvaaja pitelee kameraa noin puolen metrin päässä kasvoistani. Ohjaaja makaa viereisellä sohvalla kuvaajaa ohjeistaen. Viereisessä huoneessa tilannetta seurataan suuresta monitorista. Yritän näyttää luonnolliselta tätä tekstiä kirjoittaessani. Se ei ole helppoa kun kameran linssi tuijottaa ahnaasti kasvojani.
Kohta riisun vaatteeni ja menen suihkuun. Enkä suinkaan yksin.
Iho. Tuo ihmisen suurin elin. Niin tärkeä, niin palvottu – ja samalla niin monin tavoin piiskattu. Mitäpä me emme olisi valmiita maksamaan kuulaan ja hyvin kosteutetun ihon lupauksesta? Ainakin minä olen käyttänyt erinäköisistä lupauksista sokaistuneena parin maailmanympärysmatkan verran rahaa rasvoihin.
Ennen innostuin kuin pikkutyttö erinäköisin adjektiivein myytävistä rasvapurkeista. Sanat ”kosteuttava”, ”syväkosteuttava” ja ”silottava” saivat silmäni loistamaan kirkkaammin kuin Betlehemin tähti. Toisin kuin itämaan tietäjät, minä en koskaan löytänyt etsimääni.
Hämmästyksekseni moni teistä on toivonut tietoa ihonhoidollisista rutiineistani. Siksi kerron nyt, mikä minulle ihonhoidossa on tärkeää.
