Kerro joku pikkujoulumuisto, toimittaja pyysi puhelimessa.

Kelasin, kelasin ja vielä kerran kelasin. Turhaan. Minulla ei tullut mieleen ainuttakaan muistoa.

En ole ikinä nähnyt kun työpaikalla toisiaan silmäilleet pekat ja pirkot hiipivät yhteiseen taksiin. En ole nähnyt sitäkään kun yhteisön hiljaisin tapaus yhtäkkiä päättää avautua pomolleen työtuolinsa huonosta ergonomiasta. En näe mitään, koska yleensä lähden kotiin hyvissä ajoin ennen tilanteiden eskaloitumista.