Tästä haastattelusta en voinut kieltäytyä!

Lyhennetyn työviikon ensimmäinen vapaa perjantai. Sitä oli odotettu pitkään! Minun piti herätä aikaisin ja käydä lenkillä. Sen jälkeen minun piti tehdä kaikkia niitä kivoja asoita, joita kotiäidit tekevät.

Kuten leipoa pullaa ja katsoa Kaunareita! Vai oliko se sittenkin Emmerdale?

Tällä kertaa jauhopeukalo jäi kuitenkin ilman jauhoja. Sain nimittäin kutsun, josta en millään halunnut kieltäytyä. Kutsun lähettäjä oli suomalaisia brändejä ja ihmisiä maailmalle esittelevä Fedited. Yritys, jonka tarkoitusperiä olin jo pitkään ihaillut.

Kiinnostaako sinua suomalainen muoti, minun elämänvalintani ja feminismi? Jos vastasit ei, toivotan sinulle kivaa päivänjatkoa! Jos vastasit joo, suosittelen sinua jatkamaan Feditedin tekemään haastatteluun.

Continue Reading

Näin on hyvä…

Istun laitojaan myöten täydessä junassa matkalla kotiin. Ohikiitävän metsän pimeys on niin synkkä, että tuntuu kuin kiitäisimme tunnelissa. Pienten asemien laimeat valot häämöttävät aika ajoin horisontissa. Asemien pihoilla höyryää monta autoa. Niissä istuu odottavia ihmisiä. Heillekin junan saapuminen on joulun kohokohta: se tuo rakkaimmat kotiin.

Continue Reading

Yksinkertainen matkustusfilosofiani

Baarit sisältä ja museot ulkoa. Tämä juntti toteamus ei itseasiassa ole kovin kaukana matkustusfilosofiastani. Tosin rakastan molempia, mutta suurimman osan ulkomailla vietetyistä päivistä kulutan kahviloissa istuen ja kaduilla laahustaen.  Avainsana on kiireettömyys.

Me Naiset pyysi minua kertomaan omasta matkustusfilosofiastani. Kerroin rakastavani hitaita aamuja ja kiireetöntä tunnelmaa. Ulkomailla yksi nähtävyys riittää päivässä. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei kaikkea edes kannata nähdä kerralla. Ahmiminen aiheuttaa ähkyn ja jättää pinnallisia muistoja.

Jätän mielelläni nähtävää myös seuraavalle kerralle. Siksi laahustan hyvällä omallatunnolla kahvilasta toiseen ja fiilistelen ihmisvilinää. Katselen paikallisia ja keksin heille elämäntarinoita. Aistin.

Continue Reading

Feeling Ora

Torstai-iltana kello 21:00 Helsingin Ullanlinnan Huvilakatu on jo pimeä ja hiljainen. Lämmin valo hehkuu vanhan rakennuksen ensimmäisestä kerroksesta ja tunnelma näyttää tiiviiltä. Niin tiiviiltä, että ikkunoiden huuruuntumattomuus on suoranainen ihme. Paikan isäntä, keittiömestari Sasu Laukkonen hyörii pöytien ympärillä ja viihdyttää ihmisiä tarinoillaan. Sanomattakin on selvää, että tämän ravintolan ainoa tähti ei ole ruoka. Yhtä kirkkaana loistaa ravintoloitsija itse.

Continue Reading