Reissussa rähjääntyy. Vaikka lento olisi niinkin lyhyt kuin Helsingistä Nizzaan. Ihmiset haluavat lentokoneesta ulos niin pian kuin mahdollista. Turvavöiden napsuminen alkoi tälläkin kertaa hyvissä ajoin ennen merkkivalon sammumista.
– Hyvät naiset ja herrat, istukaa vielä. Kone liikkuu edelleen, lentoemäntä huokaisi mikrofoniinsa.
Ymmärtäähän sen. Kolme ja puoli tuntia istumista. Vähemmästäkin toimistotyöläinen väsyy…
Ikääntymisessä ei ole mitään kivaa. Se on sieltä ja syvältä. Väitän, että ikääntymistä rakastava ihminen valehtelee. Minä haluan ainakin jämähtää juuri tähän ikään. En halua vanheta ja kuolla vaan hillua tällä planeetalla niin kauan kuin huvittaa.
Ei voi olla liikaa pyydetty.
Sanotaan, että ikä tuo viisautta. Sitä odotellessa olen huomannut itsessäni muita muutoksia. En enää esimerkiksi siedä sekuntiakaan huonoa palvelua. En siedä sitä, että asiakaspalvelija piiloutuu sääntöjen taakse ja kohtelee minua massana. Säännöt on tehty rikottavaksi jos tarve niin vaatii.
