(My thoughts when roaming in Amsterdam streets…)
Mieti hetki tätä. Heräät aamulla ketutukseen. Tiedät, että päivä tulee vaatimaan sinulta paljon enemmän kuin sinulla on antaa. Päässä jyskyttää. Haluaisit jäädä sänkyyn, vetää peiton pääsi päälle. Unohtua lämpimään.
Entä jos tekisitkin seuraavan:
Baarit sisältä ja museot ulkoa. Tämä juntti toteamus ei itseasiassa ole kovin kaukana matkustusfilosofiastani. Tosin rakastan molempia, mutta suurimman osan ulkomailla vietetyistä päivistä kulutan kahviloissa istuen ja kaduilla laahustaen. Avainsana on kiireettömyys.
Me Naiset pyysi minua kertomaan omasta matkustusfilosofiastani. Kerroin rakastavani hitaita aamuja ja kiireetöntä tunnelmaa. Ulkomailla yksi nähtävyys riittää päivässä. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei kaikkea edes kannata nähdä kerralla. Ahmiminen aiheuttaa ähkyn ja jättää pinnallisia muistoja.
Jätän mielelläni nähtävää myös seuraavalle kerralle. Siksi laahustan hyvällä omallatunnolla kahvilasta toiseen ja fiilistelen ihmisvilinää. Katselen paikallisia ja keksin heille elämäntarinoita. Aistin.
