Tähän ääniviestiin palaan aina uudelleen

Ihmiset ovat innokkaita tulkitsemaan asioita. Erityisesti väärin. Toisinaan tuntuu, että väärin tulkitsemisen taito on paljon kehittyneempi kuin taito tulkita oikein. Kai oppi tulee jo äidinmaidosta. Toisaalta, siemennesteen lusikka on aivan yhtä syvällä sopassa.

Tekstiviestit ovat väärinymmärryksen kehto. Vai tuntuuko seuraava kuvitteellinen esimerkki utopialta:

”Mikset sä enää kirjoita mulle, että sä rakastat mua?”

”Rakastan sua.”

”Miksi vaan pisteellä! Miksi et laita huutomerkkiä. Miksi et rakasta mua HUUTAMALLA? Mua pitää rakastaa huutomerkein!”

”Rakastan sua!”

”Ei tunnu oikeelta kun sanot sen noin. Musta tuntuu, että meidän pitää jutella.”

Ja asiasta jutellaan. Se on yhtä varmaa kuin marraskuun pimeys. Riidan yltyessä tekstari nostetaan pöydälle. Näyttävästi. Yhä uudelleen. Ihmiset ovat kumman innokkaita nostamaan asioita pöydälle, mutta innottomia pöydän putsaamiseen.

Continue Reading

Äidit, tämä on teille!

Voisin runoilla ummet ja lammet äitiydestä. Voisin kertoa siitä, että äitiys kuorii ihmisestä uusia puolia. Rauhallisesta ihmisestä voi kuoriutua tulisielu. Äkkipikaisesta ihmisesta voi tulla suunnitelmallinen ja järkevä. Äitiys saa myös tajuamaan elämän rajallisuuden.

Voisin kertoa kaikista isoista asioista.

Nyt en tee niin, koska lopulta äitiys on pienissä hetkissä. Kaikki suurimmat asiat on piilotettu pienempien hetkien sisälle. Siksi kerron ihan tavallisesta hetkestä, joka sai minut jälleen kerran erittäin tunteikkaaksi. 

Continue Reading

Milloin on oikea aika tulla äidiksi?

Esitin kysymyksen kuulijoilleni kun tällä viikolla uutisoitiin, että ensisynnyttäjän keski-ikä on noussut 29,1 vuoteen.

Vastauksia tuli monenlaisia, mutta kaikkia yhdisti sama ajatus: numeroiden sijaan kannattaa tuijottaa henkistä kypsyyttä. En voisi olla enempää samaa mieltä!

Silti myös henkisessä kypsyydessä on aukkonsa. Empiirinen kokemus on osoittanut, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä enemmän hän tiedostaa, ettei itseasiassa tiedä elämästä juuri mitään. Vuodet saavat myös huomaamaan, ettei ihminen ole ikinä täysin valmis. Ainoa pysyvä ominaisuus on muutos.

En ikinä todella haaveillut äitiydestä. En ainakaan samalla tavalla kuin tuttavani, joka jo yläasteella alkoi kerätä kauniita vaatteita tulevaisuuden lapselleen. Muistan kun hän esitteli pientä vaaleansinistä neuletta silmät rakkaudesta kiiltäen. Minä halusin jutella vain pojista.

Continue Reading