En pelkää juuri mitään. Paitsi kuolemaa, sairastumista, pimeää ja yksin lentämistä. Lentokoneessa tarvitsen viereeni ihmisen, joka ei pelkää turbulenssia. Sellaisen tyypin, joka pystyy ihan suvereenisti jatkamaan keskustelua vaikka kone pomppisi holtittomammin kuin humalainen mummo trampoliinilla. Ihailen sellaista rauhallisuutta.

Toisinaan pelkonsa on kohdattava. Etenkin silloin kun haluaa matkustaa yksin. Silloin on kestettävä 11 kilometrin korkeus ilman tukea. Edes lasillinen viiniä ei auta siihen yksinäisyyden tunteeseen. Onneksi pari lasillista usein auttaa.

Yksin matkustaminen kuitenkin kannattaa. Niin he sanovat. Sanovat, että silloin oppii kaikenlaista sekä itsestään että muista. Minä matkustin juuri työmatkalle Espanjaan ja Gibraltarille. Yksin. Opin, että Espanjan puolella paistaa aurinko. Brittiläisten maaperällä sää on puolestaan kuin suoraan Lontoosta. Siellä on myös äkäisiä apinoita, jotka tykkäävät varastaa turistien tavaroita. Opin, että en enää koskaan matkusta Gibraltarille.

Yksin matkustaessa saattaa myös tutustua uusiin ihmisiin. He voivat kertoa tarinoita, jotka saavat unohtamaan turbulenssin. Minä istahdin vanhemman herrasmiehen viereen lentokoneessa. Lähes tunnin lennon aikana opin, että toisinaan huijaaminen on elämässä sallittua…

Mies nimittäin kertoi tarinan kahdesta lihavasta ystävästään. Ystävykset olivat päättäneet laihduttaa. Miehiseen tapaan asiasta lyötiin vetoa kovin panoksin. Häviäjän oli maksettava voittajalle 20 tuhatta euroa. Toinen miehistä remontoi elämänsä saman tien. Hän muutti ruokavalionsa ja lisäsi liikuntaa merkittävästi. Toinen tykkäsi pitsasta vähän liikaa. Deadlinen lähestyessä hän huomasi, että tavoitepainoon pääseminen on mahdotonta. Hän ei halunnut hävitä vetoa eikä varsinkaan menettää kasvojaan.

Siksi mies päätti turvautua rasvaimuun!

Se on kyllä totta, että reissatessa oppii itsestään paljon. Olen elänyt siinä uskossa, että minulla on hyvä suuntavaisto. Siksi en suostunut conciergen kehotuksesta huolimatta ottamaan taksia Malagan rannalla sijaitsevasta hotellista vanhaan kaupunkiin. Kartan mukaan tie oli suora ja kävelymatkaa viitisen minuuttia.

Opin, että minä osaan eksyä myös suoralla tiellä. Osaan myös kuluttaa viiden minuutin matkaan 45 minuuttia.

Yksin matkustaessa oppii kaikenlaista!