Valitsin hotellia pitkään. Se yleensä kannattaa kun kyseessä on kaupunkin nimeltä Pariisi. Huoneet ovat nimittäin lähes aina pienempiä kuin kuvissa. Yleensä pelkkä avattu matkalaukku täyttää pinta-alan ääriään myöten. Lisäksi huoneissa haisee usein vähän home.
Tai sitten se olen minä.
Valitsin viisi tähteä, koska luotan listoihin. Listat helpottavat elämääni. Niitä tehneet ihmiset ovat testanneet hotellit puolestani ja pistäneet ne järjestykseen. Minun ei siis tarvitse tehdä vääriä valintoja, koska joku muu on tehnyt ne puolestani.
Valitettavasti olen usein vaativampi kuin muut. Tai sitten nenäni on herkempi kuin muilla. Hotellissamme nimittäin haisi rehellinen home.
Pesäkettä ei tarvinnut kauaa etsiä. Se löytyi sattumalta kun astuin kokolattiamatolla muhineen kosteikon päälle. Aivan kuin varpaitteni alla olisi ollut märkä taulusieni. Haju oli kutakuinkin samaa luokkaa.
Miten on mahdollista, että ranskalaiset käyttävät kokolattiamattoja? Minä kun luulin, että he pitävät itseään maailman sivistyneimpänä kansana! Raahelainenkin tietää mitä tapahtuu kun kylpyhuoneen edestä alkaa kokolattiamatto.
Se kastuu.
Silmäni alkoivat punoittaa kirkkaammin kuin lasissani ollut Pinot. Respan Madame tuijotti valkuaisiani ja totesi napakasti, että huone on asuinkelvoton! Meinasin hieman itkeä, koska Madame otti asian heti vakavasti. Se tuntui lämmittävältä.
Saimme uuden huoneen ja elimme onnellisina lomamme loppuun saakka.
En muuten puhu ranskaa. Silti sitä puhutaan minulle selkeästi ja isolla äänellä. Aivan kuin hitaammin puhuminen saisi minut ymmärtämään paremmin. Voin kertoa, että se aiheuttaa vain epämukavia tilanteita. Toisaalta, kuka minä olen vaatimaan ranskalaista opettelemaan englantia? Hän saa puhua kotimaassaan mitä kieltä haluaa.
Kerran Pariisin reissulla matkaseuralaiseni halusi tehdä vaikutuksen tarjoilijaan: hän keräsi rohkeutensa ja päätti tilata ranskaksi. Menihän siinä aikaa kun jokainen sana piti tarkistaa kääntäjästä. Seurasin toimenpidettä ylpeyttä tihkuen. Odotin aplodeja tarjoilijalta. Tavallaan toivoin, että koko asiakaskunta purskahtaisi suosionosoituksiin! Ponnisteluista täytyy palkita!
Nälän kasvaessa ja tilauksen yhä kestäessä tarjoilija kuitenkin totesi lakonisesti:
“In English, please!”
Ymmärtäähän tuonkin. Kaupunkiin nyt sattuu saapumaan vuosittain noin 45 miljoonaa turistia. Ei siinä jokaisen ponnistuksille jaksa taputella.
Pariisilainen voi muuten vähän suuttua kun häneltä kysyy kaupungin parasta ravintolaa. Hänen mielestään kaupungin jokainen ravintola on nimittäin paras! Miksi kukaan pariisilainen perustaisi jotain epätäydellistä?
impossibilité!
Gerard Bertrand Gris Blanc 2014
Roseviini
Languedoc-Roussillon, Ranska
Tämä kesäinen viini on sopivan rapsakka, terhakka, karvas ja sitruksinen -aivan kuten Pariisi.
2 comments
Kun menimme ekaa kertaa Pariisiin, istui koneessamme Pariisissa kauan asunut mies. Juttelimme miehen kanssa ja kyselimme vinkkejä kaupunkiin. Kun kysyimme parasta/hyviä ravintoloita, oli kysymys ilmeisen vaikea Eli yhtäkään ravintolan nimeä emme saaneet, vaan mies totesi että mahdotonta nimetä koska hyviä ravintoloita on niiin paljon! Jotain vinkkiä olisimme silti kaivanneet koska Pariisissa se on aika sattumaa että osuu kohdalle se hyvä ravintola koska niitä on siellä tuhansia!!
Silti lempi kaupunkilomakohteemme jonne on pakko päästä aina vaan uudelleen❤️
Ehdottomasti yksi lempikaupungeistani myös! Pariisissa on luonnetta 😉 Kiitos kun kirjoitit <3