Paljastuksia, osa 1

Levisten saapumista Raaheen odotettiin kuin kuuta nousevaa. Kirsi taisi olla ensimmäinen raahelainen, jolla oli Levikset. Yhtenä ihan tavallisena aamuna hän tallusteli koulun käytäviä viisnollaykkösissä. Vannon, että koko koulu vähän kohahti.

Kirsi oli käynyt Helsingissä.

En oikein tiennyt Leviksistä mitään. Silti halusin ne. Halusin olla kuin Kirsi. Halusin olla cool! Vanhempani olivat tosin sitä mieltä, että 400 markkaa yksistä farkuista on aivan liikaa. Väsytystaktiikkani kuitenkin toimi, ja lähdimme kaupunkiin etsimään Leviksiä. Olin kuullut huhuja, että niitä saattaisi löytyä jommastakummasta kaupasta. 

Seisoin sovituskopissa farkut jalassani. Niissä oli aika korkea vyötärö ja leveät lahkeet. Olin onneni kukkuloilla! Eivät farkut erityisen hyvältä näyttäneet, mutta mitä väliä? Olivathan ne kaikkien haluamat Levikset!

Kävelin seuraavana aamuna koulun käytävällä muina kirseinä. Omistin käytävän. Omistin katseet. Omistin Levikset! Kerrankin olin aallonharjalla trendien suhteen. Se ei lähtökohtaisesti ollut helppoa kaupungissa, jossa kaikki koululaiset ostivat vaatteensa samasta liikkeestä. Paitsi ne, joilla oli sukulaisia Helsingissä.

Meidän luokalla oli eräs tyttö, jonka “hesan serkut” lähettivät kuukausittain hänelle tarroja. Me muut jouduimme täyttämään tarravihkomme Tiimarin tavaralla. Voi sitä kateuden sumupilveä, joka leijui luokkamme yllä kun tyttö esitteli samettipintaisia yksisarvisia tarravihostaan. Olisin antanut oikean käteni yhdestä tarrasta.

Levikset jalassa tarroilla ei enää ollut merkitystä. Kuvittelin kavereiden ihailevat katseet. Olin varma, että farmarit saisivat kehuja. Sitten tapahtui jotain sanoinkuvaamattoman kauheaa.

Eräs oppilas mittaili farkkujani katseellaan. Hän ei selkeästi pitänyt näkemästään. Sitten hänen suupielensä kääntyivät pieneen hymyyn…

”Ei noi oo Levikset. Tossa taskussa lukee Mic Mac!”

Kuvitelkaa. Näin todella oli. Ostamani farkut eivät olleet Levikset. Ne olivat vain leveälahkeiset housut. Minun pienessä maailmassani Levikset tarkoittivat nimenomaan farkkuja, joiden lahkeet LEVENEE!

Levis = levenee.

Tätä nykyä en omista ainoitakaan Leviksiä. Leveälahkeisia housuja kylläkin. Jostain kumman syystä niillä on ainutlaatuinen paikka sydämessäni.

 

Jean Biecher Pinot Noir Réserve Organic 2016

Tähän tunnelmaan sopii mikä tahansa nuori viini. Ehkä juuri tämä nuorukainen, joka iästään huolimatta maistuu kehityskelpoiselta…

You may also like

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *