Bubble your way to 2018

Tällä kertaa en hikoile Alkon hyllyjen välissä etsien vuodenvaihteen kuplajuomia. Nyysin parhaat juoma-suositukset ammattilaisilta. Tässä tärpit myös sinulle!

Ensin kuitenkin pari sanaa syömisestä!

Continue Reading

Minä lupaan…

Kaupallinen yhteistyö: KICKS  

(Arvonta tekstin lopussa)

Olemme jälleen samojen kysymysten äärellä. Vuosi vaihtuu, mutta haluammeko me muuttua? Onko muuttumiselle edes tarvetta? Lupaukset ovat usein katteettomia, mutta uuden vuoden lupaukset ovat erilaisia. Niitä lupauksia ei tehdä puolisolle tai työnantajalle. Ne tehdään omasta tahdosta. Itselle. Siksi ne ovat merkityksellisimpiä. Jos tuotat pettymyksen itsellesi, tuotat pettymyksen tärkeimmälle.

En ole koskaan tehnyt uuden vuoden lupauksia. Elämme siis poikkeuksellisia aikoja. Koen voimakkaasti, että minun on kumitettava muutama pinttynyt uskomus elämästäni. Ilman kumittamista ne seuraavat minua hamaan tulevaisuuteen.

Minä lupaan…

Continue Reading

Näin on hyvä…

Istun laitojaan myöten täydessä junassa matkalla kotiin. Ohikiitävän metsän pimeys on niin synkkä, että tuntuu kuin kiitäisimme tunnelissa. Pienten asemien laimeat valot häämöttävät aika ajoin horisontissa. Asemien pihoilla höyryää monta autoa. Niissä istuu odottavia ihmisiä. Heillekin junan saapuminen on joulun kohokohta: se tuo rakkaimmat kotiin.

Continue Reading

Näin elämäsi muuttuu kun hankit kissan – joten mieti vielä!

Ensin rakastut silmittömästi! Olet valmis tekemään mitä tahansa toisen puolesta. Näet vain sen. Sitten, pikku hiljaa, rakkautesi kohteen todelliset luonteenpiirteet paljastuvat. Tajuat sen olevan talon kuningas, joka käyttää valta-asemansa pönkittämiseen tyrannin otteita. Pian tanssit sen pillin mukaan –eikä tyyppi edes kiitä sinua siitä! Sellaista on elämä kissan kanssa.

Näin elämäsi muuttuu kun hankit kissan –joten mieti vielä…

Continue Reading

Jos et vielä tiedä mitä naisellesi hankkisit…

Kaupallinen yhteistyö: KICKS

Välillä säälin miehiä. Me naiset kun satumme olemaan aika tuuliviirejä halujemme suhteen. Saatamme toivoa jumppapalloa joululahjaksi, mutta suuttua jos sen saamme. Latelemme salaperäisiä joululahjatoiveita jo kesäkuussa ajatellen, että mies rekisteröi vihjeet  -ja muistaa ne vielä jouluna! Todellisuudessa kryptiset viestit ovat parhaimmallekin hakkerille hepreaa!  Odotamme lahjaa, joka on ”niin meitä”, mutta samalla jotain todella yllättävää.

Helppo homma? Niinpä. 

Continue Reading

Lapsiperhehelvetti ei kiinnostele

Vaunuissa tuhisee pieni paketti. Pariskunta kiitää hiljaa pitkin valotonta kävelytietä kohti Prismaa. Tuulipuvut kahisevat samaan tahtiin. Onkohan tarjouskanaa vielä jäljellä?

Tällaiseksi moni nuori aikuinen kuvittelee lapsiperheen elämän. Väestöliiton Perhebarometrin mukaan se on myös yksi syy lapsenhankinnan siirtämiseen. Ei nappaa tuulipukuelämä omakotitalossa!

Ei olisi napannut minuakaan. En kuitenkaan ikinä ollut yhtä realisti kuin tämän päivän nuoret aikuiset. Minä haaveilin, ja uskoin haaveisiini. Yksi niistä meni näin:

Continue Reading

Aika ennen momondoja

Tämä on sitä aikaa vuodesta kun minun kroppani laahustaa Suomessa ja aivoni ovat jossain ihan muualla. Yleensä ne lymyilevät hiekkarannoilla, palmujen katveessa ja uima-altailla. Käytännössä siis istun tietokoneen äärellä ja bongailen halpoja lentoja lämpimään.

Muistatko vielä matkatoimistot? Entä sen paksun matkakuvaston, joka selailtiin nuhjuiseksi ja taiteltiin hiirenkorville. Kuvasto oli jo itsessään matka. Pelkkä kuvien katsominen lennätti tarpeeksi kauas pikkukaupungin katuvalottomilta sorateiltä.

Continue Reading

Yksinkertainen matkustusfilosofiani

Baarit sisältä ja museot ulkoa. Tämä juntti toteamus ei itseasiassa ole kovin kaukana matkustusfilosofiastani. Tosin rakastan molempia, mutta suurimman osan ulkomailla vietetyistä päivistä kulutan kahviloissa istuen ja kaduilla laahustaen.  Avainsana on kiireettömyys.

Me Naiset pyysi minua kertomaan omasta matkustusfilosofiastani. Kerroin rakastavani hitaita aamuja ja kiireetöntä tunnelmaa. Ulkomailla yksi nähtävyys riittää päivässä. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei kaikkea edes kannata nähdä kerralla. Ahmiminen aiheuttaa ähkyn ja jättää pinnallisia muistoja.

Jätän mielelläni nähtävää myös seuraavalle kerralle. Siksi laahustan hyvällä omallatunnolla kahvilasta toiseen ja fiilistelen ihmisvilinää. Katselen paikallisia ja keksin heille elämäntarinoita. Aistin.

Continue Reading

Vuoden parhaat pikkujoulut

Kerro joku pikkujoulumuisto, toimittaja pyysi puhelimessa.

Kelasin, kelasin ja vielä kerran kelasin. Turhaan. Minulla ei tullut mieleen ainuttakaan muistoa.

En ole ikinä nähnyt kun työpaikalla toisiaan silmäilleet pekat ja pirkot hiipivät yhteiseen taksiin. En ole nähnyt sitäkään kun yhteisön hiljaisin tapaus yhtäkkiä päättää avautua pomolleen työtuolinsa huonosta ergonomiasta. En näe mitään, koska yleensä lähden kotiin hyvissä ajoin ennen tilanteiden eskaloitumista. 

Continue Reading

Milloin on oikea aika tulla äidiksi?

Esitin kysymyksen kuulijoilleni kun tällä viikolla uutisoitiin, että ensisynnyttäjän keski-ikä on noussut 29,1 vuoteen.

Vastauksia tuli monenlaisia, mutta kaikkia yhdisti sama ajatus: numeroiden sijaan kannattaa tuijottaa henkistä kypsyyttä. En voisi olla enempää samaa mieltä!

Silti myös henkisessä kypsyydessä on aukkonsa. Empiirinen kokemus on osoittanut, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä enemmän hän tiedostaa, ettei itseasiassa tiedä elämästä juuri mitään. Vuodet saavat myös huomaamaan, ettei ihminen ole ikinä täysin valmis. Ainoa pysyvä ominaisuus on muutos.

En ikinä todella haaveillut äitiydestä. En ainakaan samalla tavalla kuin tuttavani, joka jo yläasteella alkoi kerätä kauniita vaatteita tulevaisuuden lapselleen. Muistan kun hän esitteli pientä vaaleansinistä neuletta silmät rakkaudesta kiiltäen. Minä halusin jutella vain pojista.

Continue Reading