Tänään se alkaa – ja näin minut rakennettiin!

Meikkituoli tulee esiintyvälle naiselle yhtä tutuksi kuin syöttötuoli vauvalle. Siinä istutaan kunnes piltti on ahmittu. Tässä tapauksessa kunnes irtoripset on liimattu ja huulet sivelty kauniin punaiseksi. Olen usein miettinyt, kuinka paljon meikkituolissa istuminen pidentää työpäivääni? Ainakin se on merkittävästi pidempi kuin miesesiintyjillä. He ovat valmiita pienen puuterisipaisun jälkeen.

Meikkituoli tuli tutuksi näissäkin kuvauksissa…

Continue Reading

Ajatuksia vessan seinältä

Siinä se jälleen luki. Naisten vessan seinässä. Istuin pöntöllä ja tuijotin tekstiä, joka oli vuosien saatossa muuttunut elämän ohjenuorasta ontoksi ja lapselliseksi ajatukseksi.

”Live fast, die young”

Elä nopeaa elämää, kokeile kaikkea, älä vaan jämähdä! Kuole nuorena ja kokeneena, älä vanhana ja kokemattomana. Pitkä elämä on niin nähty. Vanhuus on perseestä. Lyhyt ja tapahtumarikas elämä on avain onnellisuuteen. Tätä se teksti kutakuinkin tarkoittaa. 

Continue Reading

NOLOO!

Minulla on harvoin kiire, mutta sinä aamuna oli. Kotiavaimet olivat hukassa ja kaikki lempivaatteeni likavaatekorissa.

Niitä aamuja.

Vilkaisin lämpömittaria, joka oli vajonnut yhtä alas kuin minä elämässäni. Tarvitsin siis kaulahuivin. Pitkällisen etsimisen ja alati kasvavan kiireen keskellä tajusin huivini lojuvan kuivausrummussa. Repäisin sen Salama McQueenina kaulaani ja katosin pakkaseen.

Laahustin katse maassa kohti radiostudiota ja ihmettelin ihmisten katseita. Varsinkin miesten. Suomessa nainen ei ole tottunut saamaan ”silmää”, mutta sitä minä vaan sain keskellä hämärää ja pakkaselta tuoksuvaa Helsinkiä.

Erottajan risteyksessä joku hymyili minulle. Se oli liikaa. KUKAAN ei hymyile Suomessa ennen lounasaikaa! Jokin oli pielessä, mutta mikä? 

Continue Reading

Ajatuksia lentokoneista – ja purnausta bisneksestä

Rakastan lentokenttiä, mutta vihaan lentokoneita. Lentokentillä on niin sanottua lähdön tunnelmaa. Siitä tunnelmasta minä pidän. Tykkään lähtemisestä kun kyseessä ei ole parisuhde.

Lentokoneita minä vihaan. Paitsi silloin kun olen nauttinut lasin rauhoittavaa viiniä. Silloin olen tarpeeksi välinpitämätön pelolle. Kuten nyt kun istun koneessa Lontoosta Helsinkiin.

Psykoterapeutit tosin sanovat, että pelko on kohdattava. Minä sanon, että myöhemmin.

Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat nukkua lentokoneissa. Itse en osaa. Pyllyn alla oleva yhdentoista kilometrin pudotus ei varsinaisesti rentouta minua. Koska en nuku, keskityn kirjoittamiseen, lukemiseen tai toisten ihmisten tarkkailemiseen. Tällä kertaa tarkkailen verhoa, joka heiluu rahvaan ja bisnesluokan välissä. Se verho erottaa meidät ja heidät. Kaikkea minä ymmärrän, mutta en bisnesluokkaa näin pienessä lentokoneessa. 

Continue Reading

Omat flopit ja Lontoon topit

Olen usein miettinyt miltä tuntuisi matkustaa yksin. Kaveri toisensa jälkeen pakkaa laukkunsa ja lähtee maailmalle. Kukaan ei ole katunut.

Olen sen verran vanhanaikainen ihminen, että yksin matkustavan on mielestäni osattava lukea karttaa. Tai ainakin kyetä analysoimaan puhelimen navigaattoria ja varmistaa, ettei akku lopu kesken.

Osaan vähän molempia. 

Continue Reading

Menestyminen on tätä

Suomi on täynnä menestyneitä naisia, mutta heistä puhutaan aivan liian vähän. Nyt se on loppu!

Näillä sanoilla julistin Menestyjänaiset -sarjan alkaneeksi. Nyt olen työstänyt sarjaa Radio Aaltoon ja Suplaan useita kuukausia. Olenko siis menestynyt?

En, koska en määrittele menestystä työn määrällä.

Miten menestyminen sitten määritellään? Mitä se merkitsee? Oman näkemyksensä kysymyksiin ovat antaneet muun muassa toimittaja Ronja Salmi, manageri Carla Ahonius, kirjoittaja Anna perho ja valokuvaaja Janita Autio.

Hauskaa, että heitä kaikkia yhdistää julkisuus. Se ei ole kuitenkaan yhdellekään tavoite. Se on paremminkin sivutuote.

Continue Reading

Enemmän tätä

Sunnuntai 18.2.2018. Valkea Helsinki. Ajattomuus. Liian harvoin laahustamme näin, ilman päämäärää. Tänään teimme niin. Nauroimme, sekoilimme, söimme porkkanakakkua Uunisaaressa. Olimme me.

Liian harvoin ehdin katsoa häntä kuten tänään. Todella syventyä häneen. Tänään taas muistin, kuinka etuoikeutettu ja onnellinen olen hänen takiaan.

Kiitos elämä.

Oli hyvä pysähtyä jälleen.

Continue Reading

Vinkit pienen budjetin hiihtolomaan

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että eilen alkanut hiihtoloma on tuntunut mohkuraisena kivenä kengässä. Ensinnäkin siksi, että minulla ei ole lomaa. Toiseksi siksi, että pojallani on loma. Yhtälö ei täsmää vaan aiheuttaa paineita.

Niistä minä en pidä. Yhtään.

Paineen alla toki toimin yleensä ketterästi kuin gaselli. Tällä kertaa gasellin liikkeet ovat muuttuneet humalaisen hirven löntystelyksi. Haluaisin luoda lapselleni elämyksellisen loman, koska arjen elämykset revitään usein pienistä asioista kuten meetvurstileivästä ja läksyttömästä koti-illasta.

Nyt olisin halunnut tarjota enemmän!

Continue Reading

Entä jos maailmassa olisi vain yksi mies?

Nyt se on julkista. Olen mukana Bachelor Suomi -ohjelman teossa. Juonnan Tilinteko -ohjelmaa, jossa tippuneet naiset saavat puhua suunsa puhtaaksi.

Saa nähdä, täytyykö suita pestä saippualla?

Viimeisen kuukauden ajan olen lukenut ohjelmaan osallistuvista naisista kaiken käsillä olevan materiaalin. Olen katsonut jaksoja, olen nähnyt kulissien takaisia käänteitä, ja joutunut pohtimaan käänteiden motiiveja.

Elämänsä rakkautta lähtee etsimään 18 naista. Näyttämönä toimii Etelä-Afrikka uskomattomine maisemineen ja treffi-paikkoineen. Vastassa rakkauden nälkäisiä naisia on vain yksi mies, Bachelor. Kaikkia heitä yhdistää toivo onnellisesta lopusta.  

Continue Reading

Futismaman ajatuksia kentän laidalta

Kello soi 6:45 sunnuntaina. Napsautan kahvinkeittimen päälle ja teen aamupalan. Pieni jalkapalloilija tuhisee vielä lämpimän peittonsa alla. Ryömin hänen viereensä enkä raaskisi herättää. En olisi halunnut herättää itseänikään. Tämä on ihan liian aikaista. Sunnuntaisin pitäisi nukkua pitkään ja hartaasti.

Tänään pelataan kuitenkin jalkapalloa heti aamusta. Peiton alta kurkistaa hymyilevät kasvot. Eilinen maali on vielä tuoreessa muistissa. Pelipaita päälle ja pallo kainaloon. Turnausviikonlopun pelit ovat jo alkamassa.

Istun kentän laidalla ja katson energisiä lapsia. Kylmyydestä huolimatta he juoksevat, nauravat ja kuuluvat yhteen. En kehtaa valittaa kylmyydestä vaikka haluaisinkin. Haen kojusta kahvin. Haen toisenkin. Tarmokkaat vanhemmat ovat leiponeet mokkapaloja ja pullaa.

Tunnen piston sydämessäni. En edes muista milloin viimeksi olisin koskenut jauhopussiin.

Continue Reading
1 4 5 6 7 8 11