Yllätysvieraita, oh Lord!

Suomalaiset kyläilevät toistensa luona koko ajan vähemmän. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan kyläily on vähentynyt jo 40 vuotta. Syy saattaa löytyä kotihäpeästä. Ajattelemme, että kodin täytyy näyttää siistiltä kun vieraat saapuvat.

Hesarin juttua lukiessa muistin kuinka paljon vihaan yllätysvierailuja. Sitä kun keskellä lauantaipäivää ovikello soi. Kuulostaako tylyltä?

Annas kun selitän…

Continue Reading

Lyhennetty työviikko starttaa nyt!

Haaveista tulee totta kun lopettaa haaveilun ja aloittaa toiminnan. Nyt minun haaveestani tulee totta. Tästä viikosta jouluun saakka teen nimittäin lyhennettyä työviikkoa. Käytännössä se tarkoittaa työskentelyä maanantaista torstaihin Radio Aallossa.

Perjantai pyhitetään aivan toisenlaiselle toiminnalle.

Kyse ei ole downshiftaamisesta. Kyse on paremminkin upshiftaamisesta. Nyt on aika nostaa elämä uudelle tasolle. Tasolle, jonka tarkoituksena on tuottaa arkeen uutta sisältöä. Eikä ainoastaan minun arkeeni. Myös poikani arkeen.

Annas kun selitän…

Continue Reading

Tosielämän Siskonpeti

Tapahtui viikonloppuna helsinkiläisessä ravintolassa:

”Äkkiä sitä viiniä”, nainen sanoo ja lösähtää ravintolan tuoliin. Me muut repeämme nauruun. Tarjoilija kiikuttaa pöytään pullollisen valkkaria. Kilistämme elämälle ja aloitamme keskustelun, joka voisi olla suoraan Siskonpedistä.

”Mä oon luopunut arkitissuttelusta”, yksi avautuu.

”TÄH!”, muut säpsähtävät kuin olisivat kuulleet jotain elämää mullistavaa.

Toinen jatkaa:

”Mä en kestäis mun elämää ilman arkiviiniä!  Enkä mun miestä! Aamut kestää kun tietää, että illalla saa lasillisen punkkua!”

Seuraa hervotonta nauramista.

Continue Reading

Muutto edessä

Minä vihaan muuttamista. Silti olen tehnyt sen elämässäni reilusti yli kymmenen kertaa. Nyt se on jälleen edessä. Halusin tai en. 

Vesalan sanoin: Nyt on lähtö. 

On pakattava elämä muuttolaatikoihin ja siirrettävä se muualle. Vanha koti tulee pian täyttymään uusista ihmisistä. Uusista suruista. Uusista itkuista. Uusista nauruista. Rakkaudesta, toivottavasti. Uusista muistoista. 

Niistä se täyttyy heti kun putkiremontti on tehty. 

Continue Reading

Unohda positiivinen ajattelu! Keskity huonoihin puoliisi!

Ennen kuin kukaan vetää Venäjän suurlähetystön kokoisen herneen nenäänsä, sanon tämän: Tekstini on nyt ja aina tajunnanvirtaa, joten sitä on turha ajatella kansalaisaloitteena.

Sitten asiaan!

Nyt on muotia kehottaa ihmisiä positiiviseen ajatteluun. On kuulemma erittäin hyödyllistä listata paperille ne asiat, joissa on hyvä. Listauksen jälkeen lappu tulee kiinnittää jääkaapin oveen.

Etteivät asiat pääsisi unohtumaan. 

Minusta meidän tulisi välillä keskittyä huonoihin puoliimme. Niihin sysipaskoihin, tiedätkö? Voin luvata, että huonojen asioiden listaaminen on puhdistavaa. Sitäpaitsi: Jatkuva itsensä kehuminen synnyttää paineita. Jos huutaa olevansa hyvä leipuri, on aina oltava hyvä leipuri. Jos sanoo olevansa hyvä sängyssä, jne…

Continue Reading

Itsenäisen naisen tilitys

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Myönnän, että kymmenenvuotiaan suusta se kuulostaa huvittavalta. Varsinkin kun siinä iässä asuu kotona ja elää vanhempiensa rahoilla. Sitä kuitenkin toistelin aina jos joku vitsaili, että isona kannattaa naida rikas mies.

Minulle oli jo varhain selvää, että tienaan omat rahani. Rahan pyytäminen “turhuuksiin” oli jo lapsuudessa turhauttavaa. En suostuisi elämään aikuisuutta käsi ojossa. En myöskään elättämään toista. Yhteiset hankinnat tehdään yhdessä. Omat itsenäisesti. Piste.

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Uhosta huolimatta elämän taloudelliset kuopat ovat pakottaneet itsenäisenkin naisen nöyrtymään. Äitiyslomalla ja uralla tapahtuneiden rahallisten romahdusten aikana kumppanin tuki on ollut korvaamatonta. Silti uho asuu yhä minussa. Se nousee pintaan aina tarvittaessa.

Kuten tänä kesänä Ranskassa…

Continue Reading

Tähän ääniviestiin palaan aina uudelleen

Ihmiset ovat innokkaita tulkitsemaan asioita. Erityisesti väärin. Toisinaan tuntuu, että väärin tulkitsemisen taito on paljon kehittyneempi kuin taito tulkita oikein. Kai oppi tulee jo äidinmaidosta. Toisaalta, siemennesteen lusikka on aivan yhtä syvällä sopassa.

Tekstiviestit ovat väärinymmärryksen kehto. Vai tuntuuko seuraava kuvitteellinen esimerkki utopialta:

”Mikset sä enää kirjoita mulle, että sä rakastat mua?”

”Rakastan sua.”

”Miksi vaan pisteellä! Miksi et laita huutomerkkiä. Miksi et rakasta mua HUUTAMALLA? Mua pitää rakastaa huutomerkein!”

”Rakastan sua!”

”Ei tunnu oikeelta kun sanot sen noin. Musta tuntuu, että meidän pitää jutella.”

Ja asiasta jutellaan. Se on yhtä varmaa kuin marraskuun pimeys. Riidan yltyessä tekstari nostetaan pöydälle. Näyttävästi. Yhä uudelleen. Ihmiset ovat kumman innokkaita nostamaan asioita pöydälle, mutta innottomia pöydän putsaamiseen.

Continue Reading

Kesäkuulumisia ja uusia fobioita

Saaristossa on ihanaa. Olemme tämän loman aikana kiertäneet jo aika monta saarta. Tällä hetkellä pötköttelemme Kashtelholman vierasvenesatamassa. On muuten sympaattinen paikka. Laiturien läheisyydessä on pieni punainen tupa, josta voi esimerkiksi lainata itselleen iltalukemista. Kirjasto on pienempi kuin opikelija-asuntoni vessa.  Silti sieltä ei puutu mitään.

Kuten ei puuttunut opiskelija-asuntoni vessastakaan.

Lämpömittari tykittää ennätyslukemia. Ei edes tuule. Minä rakastan merta ja tuulta, mutta niiden yhdistelmä on minulle liikaa. Tuuli nimittäin kasvattaa aaltoja. Minä nautin aalloista vain rannalta käsin.

Continue Reading

Täsä mää ny ole!

Täsä mää ny ole, sanoi loma ja levitti käsiään kohti aurinkoa. Tuijotin sitä epäuskoisena. Nytkö se oli siinä, edessäni? Olinhan minä odottanut pitkään ja hartaasti. Olin unelmoinut sen saapumisesta. Siitä, miltä se tuntuu. Silti se yllätti minut kuten talvi yllättää autoilijat.

Jäykistyin.

Kui sää tommottos stressaantunu ole, se kysyi ja asetteli elohopean hellelukemalle. Sitten se kumitti taivaalta pilvet ja repi kalenterini pieneksi silpuksi. Se hieroi hartioitani ja siveli kuivahtanutta ihoani maitomaisella tuulella. Onk tää nyt hyvä, se kysyi ja asettautui riippumattoon seuraavaksi neljäksi viikoksi. 

Tää on erittäin hyvä! Vaikka en ymmärräkään miksi loma puhuu tarinoissani turkua?

Continue Reading

Tekstari, joka yllätti iloisesti! Mutta sitten…

Istuin ihan rauhassa sängyllä ja fiilistelin tulevaa matkaa Wieniin.  Sitten sain tekstiviestin, jota en osannut odottaa. Ylipäätään en odota tekstareita. Kommunikaatio tapahtuu nykyään Whatsappin välityksellä. Jos tapahtuu. Harvoin tuntuu sekään laulavan.

Mikä minussa on vikana?

Perinteinen tekstiviesti on muuten niin kuollut. Se tulee lähetettyä vain niille ihmisille, jotka eivät ole kovin läheisiä. Whatsapp on henkilökohtaisempi. Siinä on kuva ja kaikki. Sen lisäksi näet milloin vastaanottaja on lukenut viestin. Se kertoo aika paljon. Kuten sen, että henkilö on juuri sillä hetkellä ajatellut sinua. Piinaavuus puolestaan syntyy siitä kun viestin lukemisesta huolimatta siihen ei vastata. Silloinkin tulee mieleen:

Mikä minussa on vikana?

Continue Reading