The one!

Muistan sen pakkasaamun selkeästi. Nyysin isäni järjestelmäkameran ja lähdin kuvaamaan luontoa. Pakkanen oli sivellyt maiseman harmaan huuruiseksi viimeisintä havunneulasta myöten.  Aurinko nousi kohmeisin liikkein horisonttiin. Se sai lumen kimaltelemaan ikään kuin taivaalla olisi räjähtänyt hopeinen hilepilvi.

Se oli kaunein pakkasaamu koskaan.

Continue Reading

Paljastuksia, osa 2

Pariisin lentomme lähti aamulla aivan liian aikaisin. Herätyskello piippasi jo neljältä. Kohmeisin silmin selailin päivän uutisia puhelimesta. Sitten näin jotain tuttua…

Tiedätkö sen tunteen kun näet oman naamasi uutisissa ennen aamu neljää?

Yritin tarkentaa katsettani ja korjailla silmälasieni paikkaa. Todellako näin kuvassa minut ja veljeni? Vai oliko tämä vielä unta? 

Continue Reading

Paljastuksia, osa 1

Levisten saapumista Raaheen odotettiin kuin kuuta nousevaa. Kirsi taisi olla ensimmäinen raahelainen, jolla oli Levikset. Yhtenä ihan tavallisena aamuna hän tallusteli koulun käytäviä viisnollaykkösissä. Vannon, että koko koulu vähän kohahti.

Kirsi oli käynyt Helsingissä.

En oikein tiennyt Leviksistä mitään. Silti halusin ne. Halusin olla kuin Kirsi. Halusin olla cool! Vanhempani olivat tosin sitä mieltä, että 400 markkaa yksistä farkuista on aivan liikaa. Väsytystaktiikkani kuitenkin toimi, ja lähdimme kaupunkiin etsimään Leviksiä. Olin kuullut huhuja, että niitä saattaisi löytyä jommastakummasta kaupasta. 

Continue Reading

Hyi mitä kolttuja!

Mervi laittoi minulle palautetta. Viesti oli lyhyt ja ytimekäs.

”Ihan karsee tyyppi olet”, hän kirjoitti.

Minua nauratti. Sitä reaktiota Mervi tuskin olisi toivonut. En pahoittanut mieltäni pätkääkään. Lähinnä tunsin sääliä Merviä kohtaan.

Näin sieluni silmin hieman väsähtäneen Mervin. Hän istui laskuhumalassa sänkynsä laidalla ja tuijotti kännykästä kuvaani. Viha siirtyi kädestä kohti aivoja ja saavutti vihdoin sydämen. Mervi päätti käyttää hänelle annettuja elämän minuutteja palautteen antamiseen.

Toivottavasti kulutettu aika oli sen arvoista. Toivottavasti Mervi sai pahaan oloonsa pienen pilkahduksen iloa. Suon sen hänelle. Ilomielin. 

Continue Reading

Mies ei ikinä kikattele

Soitin ystävälleni, josko voisin mennä hänen luokseen kylään. Hän oli soitostani varsin iloinen, mutta vaati minua hieman pidättelemään tuloani. Hän nimittäin halusi vähän siivoskella.

Kun saavuin hänen luokseen, asunto oli kuin suoraan myyntiesitteestä. Minun sänkyni alla on aina pari eläintä, mutta ystäväni kämpässä villakoiratkin oli teloitettu kylmäverisesti. Siellä ei todellakaan vain siivoskeltu. Siellä siivottiin raivopäisesti ja ahnaasti. Sanat kuulostavat samalta, mutta tarkoittavat hyvin eri asioita.

Siivoskelu nimittäin tarkoittaa pientä siistimistä. Minun elämässäni viikon aikana pöydälle kasaantuneiden lehtien siirtämistä metrin päässä sijaitsevaan roskikseen. Tai leivänmurujen pyyhkimistä. Lattialle. Tai sukkien nostamista lattialta pesukoriin. Se on siivoskelua ihmiset. 

Continue Reading

Tänään se alkaa – ja näin minut rakennettiin!

Meikkituoli tulee esiintyvälle naiselle yhtä tutuksi kuin syöttötuoli vauvalle. Siinä istutaan kunnes piltti on ahmittu. Tässä tapauksessa kunnes irtoripset on liimattu ja huulet sivelty kauniin punaiseksi. Olen usein miettinyt, kuinka paljon meikkituolissa istuminen pidentää työpäivääni? Ainakin se on merkittävästi pidempi kuin miesesiintyjillä. He ovat valmiita pienen puuterisipaisun jälkeen.

Meikkituoli tuli tutuksi näissäkin kuvauksissa…

Continue Reading

Ajatuksia vessan seinältä

Siinä se jälleen luki. Naisten vessan seinässä. Istuin pöntöllä ja tuijotin tekstiä, joka oli vuosien saatossa muuttunut elämän ohjenuorasta ontoksi ja lapselliseksi ajatukseksi.

”Live fast, die young”

Elä nopeaa elämää, kokeile kaikkea, älä vaan jämähdä! Kuole nuorena ja kokeneena, älä vanhana ja kokemattomana. Pitkä elämä on niin nähty. Vanhuus on perseestä. Lyhyt ja tapahtumarikas elämä on avain onnellisuuteen. Tätä se teksti kutakuinkin tarkoittaa. 

Continue Reading

NOLOO!

Minulla on harvoin kiire, mutta sinä aamuna oli. Kotiavaimet olivat hukassa ja kaikki lempivaatteeni likavaatekorissa.

Niitä aamuja.

Vilkaisin lämpömittaria, joka oli vajonnut yhtä alas kuin minä elämässäni. Tarvitsin siis kaulahuivin. Pitkällisen etsimisen ja alati kasvavan kiireen keskellä tajusin huivini lojuvan kuivausrummussa. Repäisin sen Salama McQueenina kaulaani ja katosin pakkaseen.

Laahustin katse maassa kohti radiostudiota ja ihmettelin ihmisten katseita. Varsinkin miesten. Suomessa nainen ei ole tottunut saamaan ”silmää”, mutta sitä minä vaan sain keskellä hämärää ja pakkaselta tuoksuvaa Helsinkiä.

Erottajan risteyksessä joku hymyili minulle. Se oli liikaa. KUKAAN ei hymyile Suomessa ennen lounasaikaa! Jokin oli pielessä, mutta mikä? 

Continue Reading

Ajatuksia lentokoneista – ja purnausta bisneksestä

Rakastan lentokenttiä, mutta vihaan lentokoneita. Lentokentillä on niin sanottua lähdön tunnelmaa. Siitä tunnelmasta minä pidän. Tykkään lähtemisestä kun kyseessä ei ole parisuhde.

Lentokoneita minä vihaan. Paitsi silloin kun olen nauttinut lasin rauhoittavaa viiniä. Silloin olen tarpeeksi välinpitämätön pelolle. Kuten nyt kun istun koneessa Lontoosta Helsinkiin.

Psykoterapeutit tosin sanovat, että pelko on kohdattava. Minä sanon, että myöhemmin.

Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat nukkua lentokoneissa. Itse en osaa. Pyllyn alla oleva yhdentoista kilometrin pudotus ei varsinaisesti rentouta minua. Koska en nuku, keskityn kirjoittamiseen, lukemiseen tai toisten ihmisten tarkkailemiseen. Tällä kertaa tarkkailen verhoa, joka heiluu rahvaan ja bisnesluokan välissä. Se verho erottaa meidät ja heidät. Kaikkea minä ymmärrän, mutta en bisnesluokkaa näin pienessä lentokoneessa. 

Continue Reading

Omat flopit ja Lontoon topit

Olen usein miettinyt miltä tuntuisi matkustaa yksin. Kaveri toisensa jälkeen pakkaa laukkunsa ja lähtee maailmalle. Kukaan ei ole katunut.

Olen sen verran vanhanaikainen ihminen, että yksin matkustavan on mielestäni osattava lukea karttaa. Tai ainakin kyetä analysoimaan puhelimen navigaattoria ja varmistaa, ettei akku lopu kesken.

Osaan vähän molempia. 

Continue Reading