Lapsiperhehelvetti ei kiinnostele

Vaunuissa tuhisee pieni paketti. Pariskunta kiitää hiljaa pitkin valotonta kävelytietä kohti Prismaa. Tuulipuvut kahisevat samaan tahtiin. Onkohan tarjouskanaa vielä jäljellä?

Tällaiseksi moni nuori aikuinen kuvittelee lapsiperheen elämän. Väestöliiton Perhebarometrin mukaan se on myös yksi syy lapsenhankinnan siirtämiseen. Ei nappaa tuulipukuelämä omakotitalossa!

Ei olisi napannut minuakaan. En kuitenkaan ikinä ollut yhtä realisti kuin tämän päivän nuoret aikuiset. Minä haaveilin, ja uskoin haaveisiini. Yksi niistä meni näin:

Continue Reading

Aika ennen momondoja

Tämä on sitä aikaa vuodesta kun minun kroppani laahustaa Suomessa ja aivoni ovat jossain ihan muualla. Yleensä ne lymyilevät hiekkarannoilla, palmujen katveessa ja uima-altailla. Käytännössä siis istun tietokoneen äärellä ja bongailen halpoja lentoja lämpimään.

Muistatko vielä matkatoimistot? Entä sen paksun matkakuvaston, joka selailtiin nuhjuiseksi ja taiteltiin hiirenkorville. Kuvasto oli jo itsessään matka. Pelkkä kuvien katsominen lennätti tarpeeksi kauas pikkukaupungin katuvalottomilta sorateiltä.

Continue Reading

Yksinkertainen matkustusfilosofiani

Baarit sisältä ja museot ulkoa. Tämä juntti toteamus ei itseasiassa ole kovin kaukana matkustusfilosofiastani. Tosin rakastan molempia, mutta suurimman osan ulkomailla vietetyistä päivistä kulutan kahviloissa istuen ja kaduilla laahustaen.  Avainsana on kiireettömyys.

Me Naiset pyysi minua kertomaan omasta matkustusfilosofiastani. Kerroin rakastavani hitaita aamuja ja kiireetöntä tunnelmaa. Ulkomailla yksi nähtävyys riittää päivässä. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei kaikkea edes kannata nähdä kerralla. Ahmiminen aiheuttaa ähkyn ja jättää pinnallisia muistoja.

Jätän mielelläni nähtävää myös seuraavalle kerralle. Siksi laahustan hyvällä omallatunnolla kahvilasta toiseen ja fiilistelen ihmisvilinää. Katselen paikallisia ja keksin heille elämäntarinoita. Aistin.

Continue Reading

Vuoden parhaat pikkujoulut

Kerro joku pikkujoulumuisto, toimittaja pyysi puhelimessa.

Kelasin, kelasin ja vielä kerran kelasin. Turhaan. Minulla ei tullut mieleen ainuttakaan muistoa.

En ole ikinä nähnyt kun työpaikalla toisiaan silmäilleet pekat ja pirkot hiipivät yhteiseen taksiin. En ole nähnyt sitäkään kun yhteisön hiljaisin tapaus yhtäkkiä päättää avautua pomolleen työtuolinsa huonosta ergonomiasta. En näe mitään, koska yleensä lähden kotiin hyvissä ajoin ennen tilanteiden eskaloitumista. 

Continue Reading

Milloin on oikea aika tulla äidiksi?

Esitin kysymyksen kuulijoilleni kun tällä viikolla uutisoitiin, että ensisynnyttäjän keski-ikä on noussut 29,1 vuoteen.

Vastauksia tuli monenlaisia, mutta kaikkia yhdisti sama ajatus: numeroiden sijaan kannattaa tuijottaa henkistä kypsyyttä. En voisi olla enempää samaa mieltä!

Silti myös henkisessä kypsyydessä on aukkonsa. Empiirinen kokemus on osoittanut, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä enemmän hän tiedostaa, ettei itseasiassa tiedä elämästä juuri mitään. Vuodet saavat myös huomaamaan, ettei ihminen ole ikinä täysin valmis. Ainoa pysyvä ominaisuus on muutos.

En ikinä todella haaveillut äitiydestä. En ainakaan samalla tavalla kuin tuttavani, joka jo yläasteella alkoi kerätä kauniita vaatteita tulevaisuuden lapselleen. Muistan kun hän esitteli pientä vaaleansinistä neuletta silmät rakkaudesta kiiltäen. Minä halusin jutella vain pojista.

Continue Reading

Viinitila-vinkki: Chateau Léoube

Mitäpä muutakaan ihminen tekee joulukuisena lauantai-iltana kuin ottaa lasillisen punaviiniä ja selailee valokuvia kesältä. Kesältä, jolloin vuokrasimme avo-auton ja kurvasimme eteläisen Ranskan viinitiloja vesi kielellä.

Kuvia selaillessani pysähdyin paikkaan nimeltä Chateau Léoube. Paikan omistaa brittiläinen miljardööri Lord Anthony Bamford ja hänen vaimonsa Lady Carole Gray Bamford, mutta pariskunta on luovuttanut paikan huolenpidon ranskalaiselle Jeromelle.

Continue Reading

Muodoilla on väliä!

Kuulin Riedelin laseista ensimmäisen kerran opiskeluaikanani Torniossa. Voit kuvitella, että halpaa Melnik 13  -viiniä lipittelevä medianomiopiskelija ei olisi kuuna päivänä käyttänyt kymmeniä euroja tietylle rypäleelle valmistetun lasin ostamiseen. Vähän liian lämmin punkku meni aivan mainiosti Iittalan juomalasista – pahimmassa tapauksessa suoraan pullon suusta.

Jossain vaiheessa innostuimme kämppikseni kanssa työstämään viiniarvosteluja. Opiskelijoiden pikkulauantaina ostimme pullon, maistelimme sen ja arvostelimme juoman luovin sanakääntein vihkoomme. Muistan, että eräänä keskiviikkona pulloja ostettiin kaksi, ja viimeiseksi nautitun pullon arvostelu oli lyhyesti ja ytimekkäästi ”Täyttä paskaa!”. Joudumme siis vielä miettimään teoksen tarjoamista Otavalle…

Continue Reading

Itsekkyys ei aina ole pahasta

Kärsin ennen kiltin tytön syndroomasta. Olen sen ihan itse diagnosoinut keittiöpsykologin koulutuksella. Olin reipas, aika järkevä ja konflikteja välttelevä nuori nainen. Menestyin koulussa kohtalaisesti ja harrastin posliininmaalausta, haitarinsoittoa ja kuorolaulua. Kyllä, luit aivan oikein.

Nyt voin tunnustaa, että en ollut missään harrastuksessa oikein hyvä. Haitarinsoittoani luonnehtisin surkeaksi. Olin se intohimoton soittaja, jonka ainoa tarkoitus oli läpäistä tasokokeet teknisenä suorituksena.

En kuitenkaan lopettanut soittamista, koska en halunnut tuottaa kenellekään pettymystä. En edes silloin kun kauhea vatsatauti meinasi pakottaa minut sängyn pohjalle. Nostin haitarin syliini ja oksensin roskikseen ennen ja jälkeen tasokokeen. Itse suoritus oli yhtä kuvottavaa kuultavaa kuin olotilanikin.

Continue Reading

Parhaat viinit joulupöytään

Tänä jouluna viinien valitseminen on rikollisen helppoa! Unohda Alkon hyllyjen välissä kyykkiminen ja poimi täsmävinkit parhailta! Kaikki parhaat viinit nimittäin esiteltiin juuri sopivasti ennen joulua Suomen ensimmäisessä Viini Wine Awards 2017 -gaalassa.

Juontajan ominaisuudessa pääsin lipittämään vuoden punkkua, valkkaria ja samppanjaa ensimmäisten joukossa. Valitettavasti minun oli tyydyttävä kielen kasteluun viinilasissa, koska juontajan ilta oli pitkä ja siihen mahtui paljon puhetta. Tapahtuman jälkeen toki kipitin keittiöön ja sain nyysittyä henkilökunnalta kunnon lasillisen vuoden samppanjaa. Aika maistuva juontokeikka, sanoisin.

Palkittuihin viineihin pääset tutustumaan tästä! Poimin kaikista voittajista omat suosikkini joulupöytään. Ole hyvä! 

Continue Reading

Kun Lorna Byrne näki suojelusenkelini

photo: Sami Piskonen muah: Laura Rantaniemi style: Annette Tamminen (neule/pullover: Marimekko)

Eteeni istuu pieni nainen. Olen kyllä nähnyt hänen kuviaan lukuisissa haastatteluissa, mutta silti pienuus yllättää. Hän näyttää suloiselta.  Aloitamme haastattelun, jota olen odottanut pitkään. On niin paljon kysymyksiä, joihin haluaisin järkeviä ja uskottavia vastauksia.  Se on kuitenkin mahdotonta.

Miksi luulet enkeleiden valinneen juuri sinut, kysyn ensimmäisenä. Lorna Byrne on nähnyt enkeleitä koko elämänsä, mutta ei tiedä miksi. Hän ei myöskään osaa vastata siihen, miksi me muut emme niitä näe. Hänen elämässään enkelit ovat olleet aina perheenjäseniä, arkinen osa elämää.

Sitten hän katsahtaa olkani yli. Siellä on kuulemma suojelusenkelini.

Continue Reading