Kuumemittari on lämmön puolella. Kurkkua kuristaa ja lihaksia jomottaa. Pumppaan itseni täyteen inkivääriä, sitruunaa ja lämmintä juomaa. Nyt tälle sairastamiselle ei ole aikaa, huomaan mumisevani.

Aamulla herään kurkku tulessa. Ei auta. Viestiä työnantajalle ja lisää dopingia. Illalla jo hikoilen pelkkää inkivääriä. Kalenterimerkinnät jomottavat takaraivossa. Päätän ottaa tulehduskipulääkkeen.

Ei. Ole. Aikaa. Sairastaa.

Seuraavat pari päivää painan buranan voimalla. Töitä, tapaamisia, palavereita… Aina kun kurkku muistuttaa olemassaolostaan, on aika nielaista punainen kapseli. Järkevänä ihmisenä tiedän, että lääkkeet eivät paranna flunssaa vaan ainoastaan helpottavat oloa. Virus jyllää kehossa lääkkeistä huolimatta, ja odottaa iskuaan. Nyt ei kuitenkaan ole aikaa olla järkevä.

Kuulostaako tutulta?

Sitten seuraakin huono omatunto. Punnitsen, mittailen ja mietin, kuinka huonolta tämä kaikki näyttää ulospäin. Voisinko mitenkään jäädä sängynpohjalle? Minähän vielä hengitän ja kävelen! Jos pääsen vessaan, pääsen myös töihin.

Onneksi tallustetut kilometrit ovat opettaneet minut ajattelemaan itseäni. Sanonta ”first things first” on totta ja tärkeä muistaa. Maailma jatkaa pyörimistään vaikka olisin hetken paikallani. Siksi paranemiselle on aina aikaa.

Tunnollisuus on hyvä asia. Silti kaikkein tunnollisin täytyy olla tärkeimmälle. Pahimmassa tapauksessa hoitamattomat flunssat ajavat väsymiseen ja lääkekierteeseen. Se voi tarkoittaa viikkojen pakotettua poissaoloa töistä ja harrastuksista.

Poissaoloa elämästä.

Kyse on lopulta mittasuhteista. Kun onnistuu katsomaan elämää ja arkea hieman kauempaa, huomaa miten pieniä ongelmat todellisuudessa ovat. Muutaman päivän flunssailu kotona on suorastaan nuppineula maailmankaikkeudessa kun sitä vertaa todellisiin, elämää lamaannuttaviin sairauksiin.

Vertaamisessa ei tietenkään ole mitään järkeä. Aina löytyy nimittäin ihminen, jonka elämä menee vielä enemmän päin persettä. Siksi on hyvä keskittyä asioihin, joita voi juuri siinä hetkessä valita oikein. Flunssassa lepääminen on oikea valinta. Sanoi omatunto mitä tahansa.

Teatraalisesti haluan nyt muistuttaa, että pidä huolta itsestäsi. Minussa on edelleen kiltintytönsyndrooman rippeet. Olen kuitenkin oppinut kyynärpäätaktiikan, jolla saan liiallisen tunnollisuuden hiljennettyä.

Hoida itsesi kuntoon! Klisee tai ei, mutta olet todellakin sen arvoinen.