Istun laitojaan myöten täydessä junassa matkalla kotiin. Ohikiitävän metsän pimeys on niin synkkä, että tuntuu kuin kiitäisimme tunnelissa. Pienten asemien laimeat valot häämöttävät aika ajoin horisontissa. Asemien pihoilla höyryää monta autoa. Niissä istuu odottavia ihmisiä. Heillekin junan saapuminen on joulun kohokohta: se tuo rakkaimmat kotiin.
Jouluni eivät ole koskaan samanlaisia. Ainoastaan lapsena niissä oli pysyvyyttä. Silloin aatot kulkivat lähes minuutilleen samaa rataa: aamupalan jälkeen jännitettiin joulupukkia, ja pukin jälkeen oltiinkin jo aivan poikki. Ei menty minnekään. Illalla käytiin saunassa ja närpittiin päivälliseltä jääneitä kalkkunapaloja limpun päälle. Ulkona ei loistanut valon valoa. Kuu korkeintaan.
Sen jälkeen ainoa pysyvä asia onkin ollut muutos. Aikuisuuden jouluni ovat olleet omien traditioiden luomisyrityksiä, ja pujottelua toisten jouluperinneviidakoissa.
Tänä jouluna tein toisin. En yrittänyt luoda joulutunnelmaa. En pistänyt alulle yhtään uutta perinnettä. En edes koristellut kuusta. En kerännyt ympärilleni mitään vaan karsin kaiken ylimääräisen. Palasin ytimeen. Palasin kotiin.
Nyt makaan omassa huoneessani ja tuijotan samaa lumista maisemaa kuin ennenkin. Äidin askeleet kuuluvat keittiöstä, isä yskäisee äänekkäästi. On niin hiljaista, että kuulen lähellä olevan terästehtaan humisevan. Kaikki on niinkuin joskus. Paitsi paremmin, koska juuri nyt, juuri tässä, saan jakaa tämän hiljaisuuden pienen poikani kanssa.
Näin on hyvä…
2 comments
Nyt on Jenni asian ytimessä. Itse asian ytimeen sen kummemmin puuttumatta, tai siihen et miten paljon, tai vähän se merkitsee kenenkin Jouluna. Mut ajattelisin et Joulu on ainoa aika vuodesta, kun ihan valtiovallan puolestakin suositellaan viettämään aikaa, niin että kaikilla on hyvä olla. Miksi siis hössöttää uusia valtavirran ideoita, tai yrittää pitää kiinni jostain, jonka merkitystä ei välttämättä ymmärrä. Miksi yleensäkään yrittää luoda mitään ihmeellistä, kun luvan kanssa saa olla just niinkuin on hyvä. On siellä tai lähtee sinne missä on hyvä olla ja mikä tuntuu Joululta= mikä tuntuu siltä, että voi unohtaa kiireet ja arjen tuomat paineet. Mitä se tarkoittaa? Tänä jouluna ei tuntunut siltä, että mennään kirkkoon, vaikka sekin varmasti ihan hyvä juttu ja toisille tärkeää. joka on myös hyvä muistaa, kunnioittaa toisten ihmisten arvoja. Halusin nyt olla lasten kanssa ja pelattiin aattopäivänä lipunryöstöä. Ei ehkä ollut rauhallista sillä hetkellä, mut meillä oli mukavaa, oli iloa ja oltiin yhdessä. Sit syötiin hyvin, saunottiin ja kävihän se pukkikin. Oli meillä mukavaa. Oliko se sitten asian ydin? En tiedä!
Ps. Sulla on hyvä ajatusmaailma.
Ihanan kuuloinen joulu teillä! Kaikkea hyvää ja kiitos paljon palautteesta! -Jenni