Muutto edessä

Minä vihaan muuttamista. Silti olen tehnyt sen elämässäni reilusti yli kymmenen kertaa. Nyt se on jälleen edessä. Halusin tai en. 

Vesalan sanoin: Nyt on lähtö. 

On pakattava elämä muuttolaatikoihin ja siirrettävä se muualle. Vanha koti tulee pian täyttymään uusista ihmisistä. Uusista suruista. Uusista itkuista. Uusista nauruista. Rakkaudesta, toivottavasti. Uusista muistoista. 

Niistä se täyttyy heti kun putkiremontti on tehty. 

Muuttamisessa on myös hyvät puolensa. Silloin on karsittava elämästä kaikki ylimääräinen. Ja sitä ylimääräistä riittää. On lasten piirustuksia, joista hyvä äiti ei tietenkään luovu. Onneksi minä en ole niin hyvä. Sitten on kymmenittäin ihmisten tarpeettomiksi havaittuja käyntikortteja, vanhoja lentolippuja, huonoja kirjoja, vanhoja cd-levyjä ja VHS-kasetteja.

Kuulen nuorempien lukijoiden jo kysyvän, mikä on VHS?

Varasto on aivan oma lukunsa. Se on nimittäin unohdettua tilaa. Kuka kaipaa jotain unohdettua? Ei kukaan ennen kuin tulee muuton aika. Yhtäkkiä kaikki unohdetut tavarat vyöryvät muistoina sydämeen. Ensimmäiset luistimet! Ala-asteen hiihtokisoissa katkennut sauva! Opiskelija-asunnon räsymatto, jonka punaviinitahraa eivät edes Fairy tai vuodet ole onnistuneet haalistamaan. Mummolta saatu rikkinäinen kukkaruukku muuttuu jälleen muuton yhteydessä merkitykselliseksi. Sitä ei voi tietenkään hävittää. Se olisi sama kuin hävittäisi koko mummon!

Todellisuudessa varasto kannattaisi tuikata tuleen ennen oven avaamista. Pääsisi paljon helpommalla. Eikä varmasti kaipaisi mitään tavaraa, koska ei muistaisi edes tavaran olemassaoloa.

Yleensä varastosta siirtyy kasa ”rahanarvoisia” esineitä keskelle olohuonetta. Sieltä löytyy leivänpaahdinta, tehosekoitinta, peilejä, vanhoja kahvinkeittimiä ja kattiloita. Kaikkea, minkä voi muuttaa rahaksi. Näyttäkää minulle se ihminen, jolla riittää muuton yhteydessä energiaa vanhojen tavaroiden myymiseen. Sano minun sanoneen, että tavarat eivät liikahda olohuoneen lattialta minnekään. Paitsi sitten kun muuttomies siirtää ne uuden asunnon varastoon, jossa ne odottavat seuraavaa muuttoa ja myyntiyritystä. 

Ihminen ei opi virheistään -ainakaan muuttaessa. 

Muuttamisesta seuraa myös kova stressi. Kuten huomaat. Minua stressaa jo nyt se, että ensi viikolla aloitamme varaston tyhjentämisen. Pakko varata viereen pullollinen tuhtia punkkua. Jos sitä uskaltaisi hiprakan voimalla heittää mummon mehulingon vihdoinkin roskakoriin. 

Wish me luck!

Kuvat: Jussi Heikelä

Mekko: NA-KD, hattu: Balmuir

 

Abbona Barolo DOCG 2012

Barolo, Piemonte, Italia

Tuhti ja kehittynyt Barolo sopii loistavasti nautittavasti kun on aika luopua turhasta tavarasta.

You may also like

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.