Muutoksen vuosi

Viime vuonna opettelin sanomaan ei, “koska silloin jää aikaa sanoa kyllä todella merkityksellisille asioille”. Sanoin ei monelle ihmissuhteelle. Ei kekkereille.

Ei kiitos.

En pääse.

En jaksa.

En pysty.

Ei maistu.

EI.

Sitä sanotaan, että harjoitus tekee mestarin. Minä sanon, että mestaruutta ei aina kannata tavoitella. Kieltäytyminen on tehnyt minusta ihmisen, joka on vaarassa erakoitua. 

Kohta minut unohdetaan. Kaverit eivät muista, olenko kuollut vai elossa. Puhelinliittymäni suljetaan. Mitäpä sillä tekee kun kukaan ei soita eikä vastaa. Jehovatkaan eivät enää koputa. Puhelinmyyjille olen toivoton tapaus. Kukat kuihtuvat parvekkeella, jonne aurinko ei koskaan paista. 

Sitten minut löydetään muumioituneena pienen yksiöni lattialta. Kissa on syönyt sekä undulaatin että korvani. 

“Opettele sanomaan ei, jotta sinulle jää aikaa sanoa merkityksellisille asioille kyllä”. En muista mistä lauseen imaisin, mutta todennäköisesti jonkun self-help -oppaan kannesta. Uudelle vuodelle luon oman mantran. Se menee näin: “Opettele sanomaan kyllä, koska muuten elämässäsi EI TAPAHDU MITÄÄN!”.

Saan päivittäin kutsuja erilaisiin tapahtumiin. Milloin lanseerataan jännittävä kengänpohjallinen, milloin esitellään hiomakone kantapäiden kovettumiin. Deletoin lähes jokaisen viestin pelkän otsikon perusteella. Ajattelen, että tilaisuus ei rikastuta elämääni. Parempi jäädä kotiin ”lataamaan akkuja”.

Totuus kuitenkin on, että akut tyhjenevät kotitöissä nopeammin kuin joulupukin kassit aattoiltana. Sitäpaitsi: Mistä minä voin kokematta tietää, onko joku tapahtuma merkityksellinen vai ei?

Kuluneen vuoden aikana olen tavannut mahtavia ihmisiä. Sellaisia, joita ei halua kadottaa. En ole kuitenkaan tehnyt ystävyyden edistämiseksi tuon taivaallista. Paitsi sen yhden kerran kun kirjoitin eräälle daamille tekstarin, jossa ehdotin kahveja ja skumppaa.

Deletoin viestin ennen lähettämistä -ja join skumpan yksin kotona.

Vuonna 2019 sanon lähes kaikelle kyllä. Yritän löytää sen kuuluisan, ja harvoin tavatun, balanssin. Ensi vuonna näkyy ja kuuluu. Kukat eivät kuihdu eikä kissa syö korviani. 

Haloo, anteeksi, mitä kysyit vuosi 2019? En ihan kuullut, mutta vastaus on KYLLÄ!

 

 

Chateau Carsin Rouge 2013

Bordeaux, Ranska
Château Carsin
Cabernet Franc, Carmenere, Malbec, Merlot, Petit Verdot

Tähän tekstiin sopivan viinin täytyy olla nuorekas (vaikka inhoankin sitä sanaa). Viinin terhakka tuoksu on tummasävytteinen ja mausteinen, siinä on myös hipaus kirsikkaa. Runsas maku on sekin vielä nuorekas ja raikas. Viinistä voi erottaa muun muassa tuoreen kirsikan ja mustaherukan piirteitä.

You may also like

1 comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

one × 5 =

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.