Photo: Sami Piskonen
Muah: Laura Rantaniemi
Style: Annette Tamminen

”Heittäkää se hu*** hiuksista v***uun!”

Siinä se oli. Yksi ensimmäisistä palautteista, joita sain ottaessani haparoivia askelia Radio Rockin aamulähetyksessä. Toinen oli vähän luovempi.

”Kyllä tuohon työmies tarpeensa tekisi!”.

En osannut muuta kuin haukkoa henkeäni. Osa kuulijoista oli sitä mieltä, että nainen ei kuulu kanavalle, jossa soitetaan rock-musiikkia ja jutellaan äijille tärkeistä asioista. Olin hämmentynyt: en ikinä ajatellut, että jotkut aiheet olisivat ainoastaan miesten keskusteltavissa ja toiset naisten. Kollegani yrittivät suojella minua puolustamalla ja kieltämällä minulta palautteiden lukemisen.

Haavat oli kuitenkin jo raavittu.

Menetin itsevarmuuteni –mutta onneksi vain hetkeksi. Hyökkäyksen sanotaan olevan paras puolustus, mutta sitä minä en osannut tehdä. Annoin ajan kulua ja tajusin, ettei minun tarvitse antaa takaisin. Se, että avaan mikrofonin joka aamu, on pahinta mitä suunsoittajat voivat aamupalakseen syödä. Heidän järjettömät kommenttinsa lävistivät, mutta eivät muuttaneet maailmaa millään tavalla. 

Kun viimein lopetin Radio Rockin aamulähetykset, sain yhden merkittävän anteeksipyynnön. Mies, joka oli piinannut minua epäkorrekteilla sähköposteillaan, pyysi nyt anteeksi. Hän kertoi kärsineensä mielenterveysongelmista ja pahoitteli käytöstään. Vastasin hänelle nyt ensimmäisen kerran, hyväksymällä anteeksipyynnön.

Kuka tahansa osaa käyttäytyä juntisti, mutta jokainen ei osaa sitä pahoitella. Siksi anteeksipyyntö on aina hyväksyttävä. Hyökkäys ei ole paras puolustus. Parasta on antaa toisen tajua itse huono käytöksensä.

Peace!