Haaveista tulee totta kun lopettaa haaveilun ja aloittaa toiminnan. Nyt minun haaveestani tulee totta. Tästä viikosta jouluun saakka teen nimittäin lyhennettyä työviikkoa. Käytännössä se tarkoittaa työskentelyä maanantaista torstaihin Radio Aallossa.

Perjantai pyhitetään aivan toisenlaiselle toiminnalle.

Kyse ei ole downshiftaamisesta. Kyse on paremminkin upshiftaamisesta. Nyt on aika nostaa elämä uudelle tasolle. Tasolle, jonka tarkoituksena on tuottaa arkeen uutta sisältöä. Eikä ainoastaan minun arkeeni. Myös poikani arkeen.

Annas kun selitän…

En ole koskaan ollut pullantuoksuinen mama. Meidän korvapuustit leivotaan nykyäänkin Fazerilla. Äitiyslomalta palasin töihin kun poika oli reilun vuoden ikäinen. Kotiäitiys ei oikein sopinut minulle. Minusta tuli paljon parempi mama kun sain tehdä makaronilaatikon lisäksi myös töitä. 

Mieli voi kuitenkin muuttua.

En muista, että mieltäni olisi muuttanut mikään yksittäinen hetki. Ehkä sen muutti nimenomaan lukuisat samankaltaiset hetket. Kuten ne hetket kun istun ratikassa ja poden huonoa omaatuntoa pitkästä työpäivästä. Juoksen kauppaan ja soitan samalla kotona odottavalle pojalle, että vielä menee vartti. Kuulen pettymyksen äänestä. 

Odottavan aika on pitkä. 

Haluan olla edes yhden arkipäivän viikossa se, joka odottaa. Haluan, että rappukäytävässä koululaisen sieraimiin leijuva ruuan tuoksu tulee omasta kodista. Että avaan oven ennen kuin siihen ehditään sovittaa avainta.

Haluan olla vastassa.

Joko näet sädekehän loistavan pääni päällä? En minäkään, koska asiassa on myös itsekkäämpi puoli. 

Se puoli koostuu asioista, jotka minulla on jäänyt tekemättä. Aion herätä aikaisin ja käydä lenkillä. Lämmittää aamusaunan ja keittää kunnon kahvit jauhetuista pavuista. Aion syödä hitaasti ja lukea Hesarin kannesta kanteen.

Ennen kaikkea haluan saada uusia ajatuksia, mutta ennen niitä minun on luovuttava vanhoista. Se onnistuu vain kun antaa aivojen tuulettua. Tekee jotain, mitä ei ole ennen tehnyt. Tylsistyy. Toimii. Nauttii. Elää!

Rahallisesti tässä ei ole mitään järkeä. Kutistettu työviikko kutistaa palkkaa yllättävän paljon. Haaveiden edessä on kuitenkin luovuttava jostain. Minä luovun tutusta tilipussista. Toisaalta saan vaihtokauppana mahdollisuuden pieniin päiväuniin. Eikö nukkumisen sanota olevan sama asia kuin laittaisi rahaa pankkiin?

Minusta voi siis tulla tämän kokeilun myötä entistä rikkaampi ihminen…

Syyskuusta joulukuuhun lähetykseni pyörii tutulla paikallaan Radio Aallossa maanantaista torstaihin kello 14-18. 

Kuvat: Laura Kotila