Iho. Tuo ihmisen suurin elin. Niin tärkeä, niin palvottu – ja samalla niin monin tavoin piiskattu. Mitäpä me emme olisi valmiita maksamaan kuulaan ja hyvin kosteutetun ihon lupauksesta? Ainakin minä olen käyttänyt erinäköisistä lupauksista sokaistuneena parin maailmanympärysmatkan verran rahaa rasvoihin.

Ennen innostuin kuin pikkutyttö erinäköisin adjektiivein myytävistä rasvapurkeista. Sanat ”kosteuttava”, ”syväkosteuttava” ja ”silottava” saivat silmäni loistamaan kirkkaammin kuin Betlehemin tähti. Toisin kuin itämaan tietäjät, minä en koskaan löytänyt etsimääni.

Hämmästyksekseni moni teistä on toivonut tietoa ihonhoidollisista rutiineistani. Siksi kerron nyt, mikä minulle ihonhoidossa on tärkeää. 

Niin ärsyttävältä kuin se kuulostaakin, kaikki lähtee sisältä. ”Olet mitä syöt” -lause pätee myös ihonhoidossa. Juon vettä aina kun on jano, syön paljon lohta, salaatteja ja pähkinöitä. En juurikaan syö leipää, perunoita tai pastoja. Arkena syön kuin enkeli, mutta viikonloppuisin piru on irti. Niin irti, että toisinaan sitä on vaikea saada arjen alkajaisiksi ruotuun.

Vuosi sitten löysin vihdoin iholleni hyvin sopivan tuotesarjan. Sen nimi on Environ, jonka keskeisin ainesosa on A-vitamiini. Tykkään myös muista sanoista, joilla tuotetta kaupataan: aktiiviaineet, antioksidantit ja peptidit kuulostavat yhtä uskottavilta kuin Sauli Niinistö. Sarjassa edetään asteittain kohti vahvempia tuotteita, koska iho saattaa ärsyyntyä paljosta A-vitamiinista.

Ihoni kaipaa paljon kosteutta. Sen takia läiskin kasvoilleni pari kertaa viikossa Chanelin Hydra beauty – kosteusnaamiota. En ikinä pese naamiota pois kehotetun 20 minuutin jälkeen vaan annan sen vaikuttaa läpi yön.

Voiteita ja ruokavaliotakin tärkeämpää on pitää pää balanssissa. Ystävät, lepo, hyvä ruoka ja juoma, rakkaus ja kunnon ”käkätysnaurut” saavat jokaisen hehkumaan.

Niitä ei valitettavasti saa yhdestäkään purkista…