Eniten pelottaa elämä

”Miksi sitä ei osaa tsempata itseään uskomaan, että kaikki on hyvin?”, kysyi gynekologin tutkimustuloksia odottanut ystäväni. ”On niin paljon helpompi heti uskoa, että edessä on pahin mahdollinen!”, hän lisäsi.

Myöhemmin tulokset tulivat ja hän uskalsi huokaista helpotuksesta. Kaikki oli hyvin.

Tuntuu, että viime aikoina olen kuullut enemmän huonoja kuin hyviä uutisia. Yhtäkkiä Olli Lindholm kuoli. Sitten eräs tuttava sairastui kohtusyöpään. Toisella todettiin melanooma. Pitää oikein pysähtyä muistelemaan, kuinka moni tuttava on käynyt läpi rintasyövän. Heitä on niin monta. Tuttavilla on ollut myös munasarjasyöpää ja kilpirauhassyöpää.

MITÄ TÄSSÄ MAAILMASSA TAPAHTUU? Onko vain ajan kysymys, että kuulen itseeni liittyviä huonoja uutisia?

Eräs rintasyövästä parantunut tuttava totesi, että jos hänen syöpänsä uusisi, se ei enää pelottaisi. Se vituttaisi. Hän totesi, että hoitojen rankkuus vie elämästä vuoden. Se on pitkä aika kun ei tiedä, montako on vielä jäljellä.

Toisaalta hän totesi, että Suomessa syöpähoidot ovat mahtavaa luokkaa. Hän vertasi hoitoja junaan, johon hypätään syöpädignoosin jälkeen. Sen jälkeen pidetään kiinni. Annetaan muiden hoitaa hommat. Yritetään kestää. Suunnataan katse tulevaisuuteen. Pysytään lujina.

Se helpottaa kun kuulee selviytymistarinoita.

Ehkä tämä pelokkuus liittyy ikään. En ole enää parikymppinen. Muistatko sen ajan kun kesät täyttyivät häistä? Ystävät menivät naimisiin ja aloittelivat yhteistä elämäänsä. Sitten tuli ristiäiset. Jooat, huugot, linneat, lillit ja kasperit saivat nimensä. Sitten kukaan ei enää mennyt naimisiin. Pariskunnat alkoivat erota. Ahdistusta, tindereitä, pelkoa yksinäisestä tulevaisuudesta, yksinhuoltajan arkea. Kunnes eronneet löysivät uudet rakkaudet ja näkivät valoa tunnelin päässä.

Onko nyt se vaihe elämässä, että selvitään sairauksista? Kaverit ikääntyvät. Lapsuuden ja nuoruuden huonot valinnat näkyvät kropassa. Se ei olekaan enää pettämätön. Kuolematon.

Mikä vaihe seuraa kun sairauksista on selvitty? Toivottavasti jotain seesteistä, pelotonta ja ihanaa. Jossain vaiheessa edessä on aika, jolloin ystävät poistuvat ajasta ikuisuuteen.

Toisinaan herään yöllä vatvomaan näitä asioita. Olen kuullut, että sitä on liikkeellä. Näinä hetkinä yritän rauhoittaa itseni ajatuksilla, jotka luin aikoinaan Eckhart Tollen teoksesta Läsnäolon voima. En muista tekstiä tarkkaan, mutta siinä kehotettiin miettimään, onko kaikki hyvin juuri nyt? Tarvitseeko pelätä juuri nyt? Uhkaako joku asia juuri nyt?

Tähän asti vastaus on ollut, että kaikki on hyvin juuri nyt. “Nyt” on ainoa hetki, johon voi luottaa.

Siksi on turha murehtia siitä, mitä mahdollisesti joskus tapahtuu. Voi nimittäin olla, että pahin ei koskaan tapahdu.