photo: Sami Piskonen muah: Laura Rantaniemi style: Annette Tamminen (neule/pullover: Marimekko)

Eteeni istuu pieni nainen. Olen kyllä nähnyt hänen kuviaan lukuisissa haastatteluissa, mutta silti pienuus yllättää. Hän näyttää suloiselta.  Aloitamme haastattelun, jota olen odottanut pitkään. On niin paljon kysymyksiä, joihin haluaisin järkeviä ja uskottavia vastauksia.  Se on kuitenkin mahdotonta.

Miksi luulet enkeleiden valinneen juuri sinut, kysyn ensimmäisenä. Lorna Byrne on nähnyt enkeleitä koko elämänsä, mutta ei tiedä miksi. Hän ei myöskään osaa vastata siihen, miksi me muut emme niitä näe. Hänen elämässään enkelit ovat olleet aina perheenjäseniä, arkinen osa elämää.

Sitten hän katsahtaa olkani yli. Siellä on kuulemma suojelusenkelini.

En osaa sanoa, uskonko sanaakaan Lornan kertomuksista. Moni kuitenkin uskoo. Hänen kirjojaan on myyty ympäri maailmaa ja käännetty useille kielille. Monet ovat saaneet lohtua elämäänsä pelkästään siitä ajatuksesta, että joku ihminen on ihan varma enkeleiden läsnäolosta keskuudessamme. Kukapa ei haluaisi uskoa siihen, että meillä jokaisella on suojelusenkeli, joka rakastaa pyyteettömästi.

Mutta minun suojelusenkelini, miltä se näyttää?

Lorna katsoo olkani yli ja kertoo, että suojelusenkelini on suuri ja kaunis. Hänen mielestään se muistuttaa naista, vaikka enkeleillä ei kuulemma olekaan sukupuolta. Monet Lornan tarinoihin uskovat ovat ottaneet kontaktin omaan suojelusenkeliinsä ”sormileikin” avulla.

Haluan heti kokeilla!

Nostan käteni ylös, ikään kuin painaisin sitä lasia vasten. Lorna kertoo, että enkelin suuri käsi on nyt siirtynyt koskettamaan kättäni. Moni tuntee kuulemma tässä kohtaa pientä sähköä, kipinöintiä ehkä. Minä en valitettavasti tunne mitään, mutta huomaan olevani jännittynyt. Ehkä siksi, että Lorna on niin vakuuttava – niinhän kaikki uskonnoista puhuvat ihmiset ovat! Heillä on kyky luoda luottamuksen ilmapiiri ja saada kuulija pauloihinsa.

Lorna kertoo, että omalta suojelusenkeliltä voi pyytää kontaktia. Tyypillisin niistä on höyhen. Lottovoittoa ei kuulemma kannata kysyä, joten tyydyn höyheneen. Se voi kuulemma ilmestyä missä ja milloin vain. Ratikassa purskahdan nauruun kun tuijotan kastuneiden silmälasien kautta maassa lepäävää valkoista höyhentä, joka lähemmin tarkasteltuna paljastuu käytetyksi nenäliinaksi!

Niinhän sitä sanotaan, että etsivä löytää. Siksi untuvatyynystä irronnut höyhen voi merkitä toiselle uuden tyynyn hankkimista ja toiselle viestiä suojelusenkeliltä.  Me itse luomme asioille haluamamme merkityksen.

Pääset kuuntelemaan minun ja Lornan keskustelun tästä

Kuva: Radio Aalto