Kotikaranteeni day 2

Kello on 9:31. Heräsin puoli tuntia sitten siihen kun yläkerran naapuri päätti hyppiä alas rappusia jättäen aina muutaman portaan välistä. Siitä syntyy iso ääni kun aikuinen ihminen tekee niin. 

Tänään minä en hypi minnekään. Palasin lauantaina viikon lomalta Teneriffalta. Loman aikana hallitus asetti suosituksen: Suomeen palaavien matkustajien olisi hyvä pysyä kotona 14 vuorokautta mahdollisen koronaviruksen leviämisen estämiseksi. 

Kyse ei siis ole viranomaisten määräämästä kotikaranteenista vaan suosituksesta, jota työnantajani vastuullisesti päätti toteuttaa. Puhun kuitenkin kotikaranteenista, koska a) se on helpompaa ja b) siltä se tuntuu.

Käytännössä pysyn kotona niin paljon kuin mahdollista. En ota vieraita. En käy vieraissa (heh). Tilaan ruuat kotiin niin pitkälle kuin mahdollista.

Ohjeiden mukaan saan ulkoiluttaa koiraa. Sitä minulla ei ole, joten ulkoilutan toisinaan itseäni. Lupaan pysyä poissa koirapuistoista vaikka aikamoinen narttu olenkin (toinen heh).

Lauantainen kotiinpaluu oli samalla paluu toiseen todellisuuteen. Altaalla oli helppo unohtaa mistä koko muu maailma kohisee. Ainoastaan hotellin alueelle sirotellut käsidesipullot muistuttivat todellisuudesta. 

Pari päivää ennen loman loppumista alkoi kuitenkin tapahtua. Espanja päätti olla ottamatta turisteja vastaan. Käsittääkseni olimme viimeisimpiä turisteja, jotka pääsivät kotiin. Tälläkin hetkellä muutama tuttava loikoilee Kanarialla tietämättä paluulennon ajankohdasta tuon taivaallista.

Kaupungilla ravintolat alkoivat tyhjentyä. Vaatejätti Zara sulki ovensa jo kello 18:00 perjantai-iltana. Kaupoissa ei saanut sovittaa vaatteita koronan mahdollisen leviämisen takia. Suomessa sain viestin Kanarialle jääneiltä tuttaviltani, että huhujen mukaan baarit pistetään kiinni, mutta Frederik saa vielä vetää keikkansa.

Tarina ei kerro vetikö Frederik Äijäenergiaa tai mitään muutakaan.

Kello on 9:44. Poika nukkuu yhä. Yritin avata työsähköpostin, mutta se ei toimi. Myös salasanat ovat loman aikana vanhentuneet. Niiden vaihtaminen etänä tuottaa haasteita. Universumi todella haluaa, että en tee mitään.

Eilen siivosin kämpän lattiasta kattoon. Yleensä matkalaukun purkamiseen menee viikko, mutta nyt sekin on tehty. Pesin myös kaikki pyykit.

Näköjään se menee niin, että kun ihmisellä on aikaa tuleekin kiire.

PS: Minulla on vessapaperia.

You may also like

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

10 + 3 =

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.