Kevään juhlia odotellessa!

”Minä kerään sitten Iittalan Kartiota”, totesi eräs lukiokaverini ennen ylioppilaskirjoituksia. 

Hän oli todennäköisesti ilmoittanut asian sukulaisilleen yhtä tomerasti. Hyvä niin. Itselleni astiaston löytäminen tuotti vaikeuksia. Lukiossa ihmisellä oli 90-luvun lopulla kaksi tehtävää: löytää itsensä lisäksi astiasto.

Koin molemmat tehtävät varsin haastaviksi. 

Oman aikani Raahessa elämä eteni niin, että ensin mentiin kouluun, sitten rippikouluun ja lopuksi valittiin astiasto. Sen kerääminen aloitettiin ylioppilasjuhlissa ja päätettiin hääkellojen soittoon. Papin siunauksen jälkeen sarjan viimeisinkin suolasirotin löytyi kotoa. 

Ehkä juuri tämän takia avioeroissa pistetään ”lusikat jakoon”: Niiden kerääminen on niin työlästä, että mieluummin luovutaan puolisosta kuin kaikista lusikoista.

Astiaston valitseminen oli vaikeaa puuhaa. Sarjan valmistuksen tuli ensinnäkin jatkua hamaan tulevaisuuteen, koska rikkoutuneen lasin tilalle piti löytyä samanlainen. Astiaston ja sen omistajan välisen suhteen tuli kestää hamaan loppuun saakka. Aikamoinen tavoite ottaen huomioon, että tuossa iässä elämänmittaisen kumppaninkin löytäminen lienee haastavaa.

Tosin olen huomannut, että monen lukiokaverin miehet ovat vaihtuneet. Astiat sen sijaan pysyneet. 

Viimein löysin etsimäni. Muoto oli täydellinen ja hinta korkea. Sukulaiseni varmasti nielivat pieniä kaktuksia ostaessaan Raahen kaupat tyhjiksi toivomistani kipoista ja kupeista. Sain lautasia, kahvimukeja, tarjoiluvateja ja kermakon. KERMAKON! En ole eläissäni käyttänyt kermakkoa. Hyvä se silti on olla. Sellainen kermakko -fiilis voi yllättää hetkenä minä hyvänsä…

Valitettavasti astiaston ja minun välinen suhde loppui käytännön mahdottomuuteen. Kahvimukit olivat niin suuria, että ne eivät mahtuneet järkevästi asianpesukoneeseen. 

Sen pituinen se, koska minä inhoan käsin tiskaamista. 

Jos jonkin vinkin haluan tänä keväänä valmistuville antaa, se on tämä: Älä ikinä kuluta energiaasi täydellisen astiaston löytämiseen. Kyllästyt siihen kuitenkin. Sen sijaan pyydä lahjaksi täydellisiä laseja kuplivalle juomalle! Osaan nimittäin ennustaa, että siihen juomaan et tule kyllästymään. Sitä kilistellään syntymäpäivänä, jouluna, juhannuksena ja vappuna! Ehkä myös hääkellojen soidessa. Ehkä myös silloin kun lusikat menevät jakoon.

Minä olen päättänyt ostaa lahjaksi vain kulutustavaraa. En nimittäin halua ottaa sitä riskiä, että lahjani nostettaisiin esille vain kerran vuodessa kun satun piipahtamaan päiväkahvilla. Usein ostan juhlakalulle tai juhlien järjestäjälle pullollisen kuplivaa.

Sitä on harvemmin enää seuraavalla vierailulla jäljellä. Ja hyvä niin!

Poimi tästä kuplivat vappuun tai tuleviin valmistujaisiin. Kevään ja kesän juhlia odotellessa!

Mionetto Prosecco Brut

Erittäin kuiva, hapokas, sitruksinen, päärynäinen, aprikoosinen, hennon valkopersikkainen.

Mionetto Rosé Extra Dry

Kuiva, hapokas, herukkainen, kevyen mansikkainen, yrttinen.

Gratien & Meyer Crémant de Loire Brut

Erittäin kuiva, hapokas, viheromenainen, elegantti, hedelmäinen.

Gratien & Meyer Crémant de Loire Cuvée Rosé Brut

Erittäin kuiva, hapokas, vadelmainen, mustaherukkainen, tyylikäs.

Kuvat: Laura Kotila

You may also like

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *