Itsenäisen naisen tilitys

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Myönnän, että kymmenenvuotiaan suusta se kuulostaa huvittavalta. Varsinkin kun siinä iässä asuu kotona ja elää vanhempiensa rahoilla. Sitä kuitenkin toistelin aina jos joku vitsaili, että isona kannattaa naida rikas mies.

Minulle oli jo varhain selvää, että tienaan omat rahani. Rahan pyytäminen “turhuuksiin” oli jo lapsuudessa turhauttavaa. En suostuisi elämään aikuisuutta käsi ojossa. En myöskään elättämään toista. Yhteiset hankinnat tehdään yhdessä. Omat itsenäisesti. Piste.

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Uhosta huolimatta elämän taloudelliset kuopat ovat pakottaneet itsenäisenkin naisen nöyrtymään. Äitiyslomalla ja uralla tapahtuneiden rahallisten romahdusten aikana kumppanin tuki on ollut korvaamatonta. Silti uho asuu yhä minussa. Se nousee pintaan aina tarvittaessa.

Kuten tänä kesänä Ranskassa…

Laskeutuva aurinko nuoli Nizzan terrakottan värisiä seiniä. Hyppäsimme hotellilta aivan liian kalliiseen taksiin. Seitsemän kilometrin ja 70 euron jälkeen saavuimme satumaiseen kohteeseen. Château de La Chèvre d’Or oli kuin pala taivasta.

Meidät ohjattiin hätkähdyttävän kauniiseen saliin. Heti kävi ilmi, että nyt ei olla missään Tyrväällä: siellä tarjoilija tuskin toisi asiakkaan laukulle omaa rahia. Sisustus ja tarjoilijoiden ylitsevuotava ystävällisyys kieli, että illasta tulisi kallis.

Kalliimpi kuin halusin edes kuvitella.

Olimme holtittomasti varanneet pöydän kahden Michelin -tähden ravintolasta. Hotellimme henkilökunta suositteli kyseistä raflaa kun tiedustelin “kivaa ravintolaa kivalla näköalalla”. Valitettavasti keskustelussa ei käynyt ilmi, että kyseinen ravintola imee pätäkkää enemmän kuin liikaa.

Aloin hikoilla. Oliko tilillä tarpeeksi rahaa? Tuskin. Oliko luottoa? Hankala muistaa. Olin levein hartein luvannut tarjota illallisen. Olinhan saanut napani paukkumaan toisen tarjoamilla dinnereillä useana iltana peräkkäin. Nyt oli minun vuoroni maksaa.

En ole ikinä odottanut ruokalistaa yhtä suurella innolla. Into ei johtunut nälästä. Halusin vain tietää, kuinka kusessa tulisin olemaan. Ehkä jopa kaulaa myöten.

Kun menu vihdoin saapui, siinä ei ollut hintoja. Hikoilin yhä enemmän. Oliko tämä paikka niille ihmisille, joille hinnat ovat vain tahroja paperilla? Pian kuitenkin selvisi, että nainen ei saa nähdä hintoja. Summat olivat ainoastaan miehen menussa. Miksipä pahoittaa naisen mieltä suurilla summilla kun mies kuitenkin maksaa?

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Hylkäsimme hinnattoman menun ja tuijotimme meille tärkeämpää ruokalistaa silmät suurina.

Alkudrinkki 30 e

Alkuruoka 100 e

Pääruoka 100 e

Jälkiruoka 60 e

Maistelumenu viineineen maksaisi kahdelta noin tonnin kaikkine herkkuineen.

Hikoilu ei lakannut. Tietenkään. Oliko tämä ensimmäinen kerta kun poistuisin ravintolasta syömättä? Kelpaisiko syyksi äkillinen vatsakipu? Toisaalta, liian kallis taksi oli jo maksettu. Saappaat olivat syvällä suossa. Parhainkin päätös tulisi tässä vaiheessa liian kalliiksi. Päätimme soveltaa ja syödä vain vähän, koska “emme olleet nälissämme”.

Yeah right.

Kun tuli maksun aika, pyysin laskun. Turhaan. Pyynnöstäni huolimatta lasku tuotiin miehelle. Minä sain eteeni kauniin paketin, jonka sisällä oli kakku. Kakku!

MINÄ OLEN ITSENÄINEN NAINEN!

Uho hiipi hikistä selkääni pitkin. Miksi mies muka maksaa? Minähän pyysin laskun! Sainko minä kakun, jotta en kyllästyisi kun mies ähertää laskun kimpussa?

Älä ymmärrä väärin. Minä tykkään kun mies tarjoaa illallisen. Yhtä ihanaa on tarjota se toiselle. On vavahduttavaa kun mies avaa minulle oven. Minäkin haluan sen hänelle avata. Hienoa, jos mies korjaa pesukoneen! Yhtä hienoa on tilata korjaaja ja maksaa lasku itse.

Ranska, tervetuloa vuoteen 2018!

Loppuloma menikin aika herkillä. Saatoin esimerkiksi mainita tarjoilijalle kun hän maistatti tilaamamme viinin vain miehellä. Oletetaanko, että mies automaattisesti erottaa hyvän viinin huonosta? Saako mies maistaa, koska maksaa laskun? Pitääkö naisen juoda sitä mikä miehelle maistuu? Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta nainen ei välttämättä tykkää samoista asioista kuin hänen miehensä.

Naisella on ihan oma maku. Ennenkuulumatonta!

 

You may also like

15 comments

  1. Onhan tuo iha perseestä ja niinku kaikkialla mainostetaa tasa-arvoo, mut sitä ei sitte pietä yllä. Luulis tuon tason ravintolan osaavan asiat. En iha tarkaa tiijä millä perusteella tähtiä annetaa, mut yhen argumentin vois lisätä. Miten tasa-arvo näkkyy ravintolassa. Entäs jos ravintolaan tulee 2 naista niin saavatkoha molemmat menun ilema hintoja vai männöököhä tarjoilijat iha puihi.

    1. Moikka! Hyviä pointteja, kiitos palautteesta! Olis kyllä hauska nähdä miten toimitaan jos pöytään istuu kaksi naista tai kaksi miestä:)

  2. Asuin aikanaan Nizzassa monta vuotta. Tuttu juttu siis, oli hauska lukea kokemuksestasi! Olin töissä juuri siellä Ezen kylässä, koskaan en kyllä syönyt Kultaisessa Vuohessa Yksi ranskalainen työkaverini kyllä kävi kerran, kun paljon vanhempi tuntematon mies hänet sinne pyysi lounasseuraksi, ihmettelin sitä silloin kovasti. Odotin lukiessani kommenttia hintalaatusuhteesta, kerro nyt oliko ruoka hyvää ja kokemus lopulta hintansa väärti?

    1. Pakko kertoa, että mun piti palauttaa pääruoka! Ikinä ei ole aikaisemmin sellaista tarvinnut tämän tason ravintolassa tehdä. Omat makunyrstyräni eivät selkeästi ole niin kehittyneet, että pitäisivät petrolilta maistuvaa ahventa hyvänä. Täytyy vielä treenata:)

  3. Mieskin voi sanoa “hän maistaa” viinin yhteydessä jne. Itse olen ympäri maailmaa maksannut seurueen ainoana naisena businessillallisia, ehkä aiheuttanut kulmien kohotusta mutta firman hierarkiassa homma kuulunut minulle…

  4. Viinin maistatus ja laskun ojennus miehelle ehkä juuri ja juuri menee…ehkä…, mutta ei tuo, että menut ovat erit miehelle ja naiselle. Se todellakin laittaa sukupuolet eriarvoiseen asemaan, en ole koskaan kuullutkaan, kiitos kun jaoit.

    Viinin maistatuksessa olen huomannut ulkoimaillakin, että tilaaja usein saa maistaa. Eli jos mies tilaa, mies maistaa, ja toisin päin. Samoin laskun pyytäjä maksaa.

  5. No öh. Kandeisko matkustaa vaikka johonkin muslimimaahan ja katsoa/kuunnella mitä siellä sanotaan? Vittu, hummusta naamaan.

  6. Olethan antanut ravintolasta jo palautteen esim. Tripadvisor, vai sorrutko arvostelemaan ravintolaa suomeksi omassa pikku blogissasi?
    Otithan selvää taksin hinnoittelusta ennen kuin aloitit taksimatkan (näin suositellaan jo Suomessakin toimittavan)?

    Olisikohan parempi jos et matkustelisi? Ja jos on pakko matkustaa niin ottaa vähän selvää asioista. Tekstisi on kunnon junttieinarin valitusvirsi:
    – Hyppään kalleimman taksin kyytiin
    – Menen ravintolaan joka sattui olemaan Michelin tähden ravintola
    valitat kuinka kaikki maksoi liikaa, ruoka oli pahaa, palvelu ala-arvoista jne. Osaatko antaa arvoa muille? Osoitatko edes hieman kunnioitusta ottamalla asioista selvää?

    Oletkohan koskaan miettinyt että valitset “Itsenäisenä naisena” vääriä kohteita? Googleta, ota selvää ennen kuin teet jotain. Oletat että kaikkialla maailma pyörii niin kuin “Itsenäinen nainen” sitä haluaa. Luulisi jo oppineen – ei pyöri.
    En minäkään tunge itseäni ravintoloihin mihin rahani ei riitä. Otan selvää minne menen, ennen kuin narisen.
    Yhtä hyvin voisin avautua kokemuksesta jonka sain ituhippiäisten ravintolassa – en saanut lihaa ja ne hemmetin pavut oli ylihintaisia ja maistuivat mullalta.

    Olet kyllä yhden sortin valittaja. Ei voi kuin ihmetellä miksi poistut Suomen ihanasta tasa-arvoisuuden ilmapiiristä maahan joka on noin paha…

    Seuraavaksi lomakohteeksi suosittelen:
    – Loimaa (menussa todistetusti hinnat ja sinut voi joku tunnistaa)
    – Sompasaari (mahtavat maisemat)
    – Intia (siellä sinun asennettasi naisten aseman parantamiseen tarvitaan)
    – Iran (todella tasa-arvoinen paikka)

    1. Kiitos palautteesta, jota et selkeästi uskaltanut antaa omalla nimelläsi “Jaska Jokune”. Tekstistäsi huokuu viha. Toivon, että pääset siitä eroon. Voin luvata, että elämäsi helpottuu huomattavasti. T: Jenni Alexandrova (nimi EI muutettu)

  7. Hei!

    Et taida tietää, että tuo kuuluu huippuravintoloiden etikettiin joka maassa – myös Suomessa. Kyllä tunsin hieman myötähäpeää lukiessani valitusvirtesi Naisyrittäjien sivuilla. Ymmärrän kyllä, että ensimmäinen kerta se on peräkammarin taavetillakin, mutta se että päivitellään milloin milläkin sivuilla ”omaa tietämättömyyttään suureen ääneen” ja haukutaan asiasta tietämättä, on kyllä oikeesti tosi tyhmää. Minäkin suosittelen jättämään korkeakulttuurin rauhaan jos siitä ei mitään ymmärrä. Huoh. Oikeesti.

    1. Hei Aino! Olen kyllä vieraillut mainitsemissasi huippuravintoloissa ihan ympäri maailmaa:) Selkeästi et ole ottanut selvää haukkumasi puun laatua 😀 Jätän siksi tämän tähän.

  8. Hei!
    Kiitos vastineestasi.
    Sosiaalisesta mediasta voi kuka tahansa lukea lomakäyttäytymistäsi ja ravintoloita jossa käyt. Ne ovat tuttuja minullekin niin kuin Cote Azurkin siellä vietettyjen kesien ansiosta.
    Ravintoloita on eri tasoisia niin kuin hotelleita, myös huipulla. On näitä matkaoppaista bongattavia mm. Eden Rockin rantaravintolat Cap de Antibesissa ja La Colombe D’Or St Paul de Vencessä, jotka ovat joskus olleet osa maailmanluokan tähtien elämää. Nyt turistien bongausmestoja. Tai Bellagion ravintolat Vegasissa. Ne parhaat paikat eivät löydy matkaoppaiden sivuilta. Sun kirjoitukset tuntuu nousukkaan elvistelyltä joka ei oikein ymmärrä.
    Ja hei sille hovimestarille voi kuiskata että “rouva” maksaa tällä kertaa.
    Noh, oppia ikä kaikki.
    Hyviä lomia anyway ja viisautta päähän.

    1. Kiva kun seuraat minua sosiaalisessa mediassa. Toki näköjään siksi, että voisit tuhahdella huonoille “nousukkaan” valinnoilleni 😀 Erittäin hyviä lomia sinullekin! Perusta toki oma some ja blogi, joista me tavalliset turistit voimme seurata kohteita, joissa oikeasta kannattaisi käydä. Kaikkea hyvää!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.