Itsekkyys ei aina ole pahasta

Kärsin ennen kiltin tytön syndroomasta. Olen sen ihan itse diagnosoinut keittiöpsykologin koulutuksella. Olin reipas, aika järkevä ja konflikteja välttelevä nuori nainen. Menestyin koulussa kohtalaisesti ja harrastin posliininmaalausta, haitarinsoittoa ja kuorolaulua. Kyllä, luit aivan oikein.

Nyt voin tunnustaa, että en ollut missään harrastuksessa oikein hyvä. Haitarinsoittoani luonnehtisin surkeaksi. Olin se intohimoton soittaja, jonka ainoa tarkoitus oli läpäistä tasokokeet teknisenä suorituksena.

En kuitenkaan lopettanut soittamista, koska en halunnut tuottaa kenellekään pettymystä. En edes silloin kun kauhea vatsatauti meinasi pakottaa minut sängyn pohjalle. Nostin haitarin syliini ja oksensin roskikseen ennen ja jälkeen tasokokeen. Itse suoritus oli yhtä kuvottavaa kuultavaa kuin olotilanikin.

Vasta aikuisena olen oppinut itsekkyyden jalon taidon. Olen siinä jopa aika hyvä. Ilman itsekkyyttä elämä luisuisi liikaa muiden toiveiden toteuttamiseksi. Muiden toiveille ja odotuksille kumartaminen tarkoittaa usein omille unelmille pyllistämistä. Mitä enemmän sanot muille kyllä sitä enemmän sanot itsellesi ei.

Yksi esimerkki hyvästä itsekkyydestä on oma aika. Kukaan ei koskaan tule pyyhkimään liian täyttä kalenteriasi toteamalla ”hellanlettas, sinähän tarvitset tähän väliin viiden tunnin kokovartalohieronnan eteerisillä öljyillä!” Ei tule tapahtumaan. Piste. 

Siksi suosittelen sinua tekemään kuten minäkin teen.

Merkitsen kalenteriini oman ajan. Yleensä se tarkoittaa kasvohoitoa tai hierontaa, koska olen hedonisti ja rakastan kun muut hemmottelevat minua. Senkin voi muuten sanoa ihan hyvällä omallatunnolla ääneen!

Hieronnan jälkeen varaan seuraavan ajan. Jos olen ihan kreisi, varaan jopa sitäkin seuraavan! Merkitsen ajat puhelimeni kalenteriin kuvitteellisella kuulakärkikynällä. Silloin merkintöjä ei voi pyyhkiä pois vaikka kuka oman elämänsä Donald Trump olisikin sitä mieltä, että hieronta nyt vaan on turhamaisempaa kuin hänen kanssaan vietetty höpönlöpön palaveri.

Älä missään nimessä lähde kumittamaan kuulakärkikynän merkintää edes painostuksen alla vaan kumarra itsellesi oikein syvään – ja anna ahterisi loistaa toisaalle!

photos: Sami Piskonen style: Annette Tamminen muah: Laura Rantaniemi

 

 

Truffle Row S.M.R. 2016

Australia
Hewitson
Marsanne, Roussanne, Shiraz

Tässä viinissä on juuri sopivasti pippuria! Sen tuoksu on tyylikkään moniulotteinen ja koostuu mielestäni ennen kaikkea nahkaisuudesta ja paahteisuudesta. Täydellinen kovien juustojen kanssa!

You may also like

4 comments

  1. Voi että miten ajankohtainen postaus! Itse yritän opetella samaa mitä sä olet jo oppinut. En halua joku päivä herätä siihen, että olen toteuttanut vain muiden unelmia ja en ole elänyt omaa elämää ollenkaan. Pari päivää sitten repäsin ja varasin itselleni parin yön lomamatkan, koska mä voin ja olen ansainnut sen!

    Ihanaa joulun odotusta sulle!

  2. Oi, ihana postaus! <3 Itse olen opettelemassa juuri tuota "itsestä välittämistä". Olen pienestä asti vetänyt eräänlaista Muumimamman roolia ja katsonut muiden perään, mutta siihen kyllästyneenä (ja muutaman lähipiiriläisen vinkatessa minulle) olen ryhtynyt keskittymään itseeni. Välillä on kamalaa vastata kieltävästi muiden pyyntöihin, mutta huomatessani kuinka hyvä olo itselläni on keskittyessäni omaan hyvinvointiin, en ole enää pahoillani. Joten jatkan itsekkyyden opettelua ja pyrin pois toisten miellyttämisestä. 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

5 × two =

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.