Minulla on vain vähän ystäviä. En kuulu niihin sosiaalisiin tapauksiin, jotka istuvat kahviloissa tuntikausia jauhamassa yksityiselämän koukeroista. Jauhan mieluummin purkkaa. En myöskään harrasta pitkiä puhelinmaratoneja. Itseasiassa en soita juuri koskaan. En välttämättä edes halua vastata jos minulle soitetaan. Voi kuulostaa itsekkäältä ja raskaalta, mutta vakuutan sinulle, että tekisin ystävieni puolesta mitä tahansa.
Ystävyys on omalla tavallaan itsekästä. Se perustuu sanattomaan sopimukseen siitä, että elämän sirpaloituessa ystävä ojentaa liiman. Sopimukseen kuuluu myös se, että ystävä iloitsee vilpittömästi onnistumisestasi ja ottaa puolet surustasi. Kannattaa siis tarkkaan miettiä, kenen surusta on valmis puolet ottamaan ja kenelle omansa kertomaan.
Isojen asioiden lisäksi ystävä tekee pieniä asioita hyväksesi. Muistan eräänkin raskaan luentopäivän jälkeisen raskaan illan ja sitä seuranneen vielä raskaamman pahan olon. Istuin lämpimässä suihkussa sikiöasennossa. Alasti. Kämppikseni, joka oli jo silloin paras ystäväni, istahti vaatteet päällä viereeni ja yhteistuumin saimme kuin saimmekin piilolinssit irti kuivahtaneista silmämunistani. Minä taisin pitää molemmin käsin silmäluomea ylhäällä ja hän hoiti ronkkimisen. Samaisella reissulla hän taisi myös pitää hiuksiani ylhäällä kun minä ”etsin pusikosta jotain sinne kadonnutta”. Hyvässä ja varsinkin pahassa olotilassa ystävä tunnetaan!
Hän on sanonut kerta toisensa jälkeen, että kaikki kyllä järjestyy. Niin on myös tapahtunut. Kun minä olen nähnyt vain umpikujan, on hän rikkonut kujan päähän monta ovea minun avattavakseni. Tiedän, että hän lentäisi heti luokseni jos pyytäisin. Eikä minun edes tarvitsisi pyytää. Sellaista on ystävyys. Se on varmasti maailmankaikkeuden ainoa diili, jossa kumpikaan ei halua hyötyä toista enemmän.
Kehotan usein ihmisiä hankkiutumaan eroon epämiellyttävistä ihmissuhteista. Sellaisista, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Ihmissuhteista, jotka tuntuvat työltä ja velvollisuudelta. Todellinen ystävyys ei tarvitse työtä. Se tarvitsee ilmaa, vapaaehtoista yhdessäoloa ja todellista läsnäoloa.
Ystävien kanssa elämä tuntuu hieman helpommalta ja ilo aina kaksinkertaiselta.
Ystävä on aina läsnä, vaikka hän ei olisikaan lähellä.
Kiitos Annu!
Dolcetto Papà Celso 2015 DOCG Dogliani
Piemonte, Italia
Ystävän kanssa maistuu aina kupliva, mutta tähän herkkään mielentilaan tarvitaan vähän tuhdimpaa tavaraa. Tässä täyteläisessä viinissä maistuu mustikka, luumu ja herukka sekä ripaus pähkinää. Viini on intensiivinen ja ryhdikäs -niinkuin ystävyydenkin pitäisi olla.
Viini: viinikellari.com
11 comments
Hieno teksti! Olen itse potenut huonoa omaatuntoa siitä, että ystäväpiirini on niin pieni, miksi? Mietiskelin tätä samalla kun luin tekstiäsi ja oivalsin, tai annoin itselleni luvan ajatella näin – en halua, että se toinen (toiset) osapuolet saavat pahan mielen siitä, että en ole yhteydessä tai en jaksa seurustella…itsekästä tai ei, ystävyys voi olla kuormittavaakin.
Niinpä! Jokainen meistä on erilainen. Mä olen tosi onnekas, että mun ystävät jaksavat pitää minuun sinnikkäästi yhteyttä. Vaikka itse en ole sosiaalisesti aktiivinen, välitän ystävistäni äärimmäisen paljon. Niin varmasti sinäkin! Ei kärsitä huonoa omaatuntoa vaan juhlitaan niistä ystävistä, jotka jaksavat pysyä rinnallamme:)
Hyvä kirjoitus, olen kanssasi samaa mieltä <3
Vielä tätyy vähän opetella mutta Se on just näin ❤️
Ihana teksti ja niin totta. Sen on valitettavasti oppinut kantapään kautta. Olen usein antanut itsestäni enemmän kuin olisi pitänyt, joka sitten kostautuu jossain vaiheessa. Ihana blogi sulla <3
<3
On onni, jos omistaa edes yhden hyvän ystävän. Maailma paranee aina, kun saa purkaa huolet ja murheet puolin ja toisin. Kun saa iloita toisen menestyksestä, uudesta rakkaudesta tai jostain muusta onnenpotkusta.
Tosi ystävä kannustaa, eikä kadehdi!
Itse pyrin olemaan juuri tämänmoinen ystävä, mutta silti olen joutunut useaan kertaan pettymään.
Onni on ystävät <3
Voi Jenni! Ihanaa että aloitit tämän blogin..sä olet raikas tuulahdus tässä maailmassa. Tämäkin teksti, Bullseye! Susta huokuu rakkaus elämään ja samalla tasapaino. Ei se määrä, vaan se laatu..niin monessa asiassa. Pysythän tuollaisena kuin olet.
Ihana palaute, kiitos!
Olen lukenut kirjoituksesi moneen kertaan, siinä tiivistyvät juuri oikeilla sanoilla ystävyyden, siis oikean ystävyyden, tunnusmerkit. Kiitos tekstistäsi, puit sanoiksi ystävyyden syvimmän olemuksen. ❤️ Itse kamppailen sen kanssa, sanoisinko lapsuudesta saakka olleen ystävyyssuhteeni irti, koska olen tullut viime aikoina jopa nöyryytetyksi, ja tunnen jääneeni kolmen naisen porukassa ulkopuoliseksi. Helppoja ratkaisuja näissä asioissa ei ole.
Kiitos Sanna palautteesta! Ikinä ei kannatta hyväksyä huonoa ihmissuhdetta -vaikka ystävä olisikin ollut mukana vuosia. Kaikkea hyvää!