Silloin minulle ei myyty

Tiedätkö sen tunteen kun rahasi ei kelpaa? Suomeksi sanottuna sinulle ei siis myydä sitä mitä haluat ostaa.

Minä tiedän.

Minulle on käynyt näin parikin kertaa. Haluan kuitenkin korostaa, että näyttämönä ei ole kertaakaan toiminut baari. Voin vannoa, että en ole koskaan nojaillut tiskiin vielä yhtä anellen.

Tai olen minä senkin voinut tehdä. Aina on kuitenkin tarjoiltu.

Continue Reading

Korkki auki!

Tekstin lopussa alekoodi ja lahjakorttiarvonta

Pullo pöytään ja korkki auki! Eikä tule jäämään yhteen. Tänään läträän niin paljon kuin huvittaa. Siihen on kolme syytä.

  1. Olen saanut käsiini tavaraa, josta kaikki puhuvat.
  2. On viikonloppu.
  3. Minä todella tarvitsen tätä!

Annas kun hieman alustan. 

Continue Reading

1. Toivepostaus: Näistä meikeistä en luovu

Ihmisen on hyvä olla toisinaan jännän äärellä. Tähän saakka olen päättänyt mielivaltaisesti blogini sisällöstä. Kirjoittanut milloin mistäkin. Onnekseni aiheet ovat miellyttäneet suurinta osaa teistä. Osa ei ole suostunut purematta nielemään ajatuksiani. Kiitos myös siitä. Olette nimittäin sen verran älykästä sakkia, että perustelunne ovat saaneet minut hiomaan omiani.

Ainakin sillointällöin.

Nyt olen kuitenkin sen kuuluisan jännän äärellä. Kysyin nimittäin Instagramissa, mistä asioista haluaisitte minun kirjoittavan. Mullistava ajatus, I know. Sain hirmuisen määrän mahtavia ideoita. Suurin osa niistä käsitteli kauneutta, sisustusta ja arkielämää.

Otan haasteen vastaan!

Tässä toivepostaus numero 1. Esittelen arkimeikkini kulmakivet, tuotteet, jotka ovat osoittautuneet pettämättömiksi kumppaneiksi. 

Continue Reading

Tästä haastattelusta en voinut kieltäytyä!

Lyhennetyn työviikon ensimmäinen vapaa perjantai. Sitä oli odotettu pitkään! Minun piti herätä aikaisin ja käydä lenkillä. Sen jälkeen minun piti tehdä kaikkia niitä kivoja asoita, joita kotiäidit tekevät.

Kuten leipoa pullaa ja katsoa Kaunareita! Vai oliko se sittenkin Emmerdale?

Tällä kertaa jauhopeukalo jäi kuitenkin ilman jauhoja. Sain nimittäin kutsun, josta en millään halunnut kieltäytyä. Kutsun lähettäjä oli suomalaisia brändejä ja ihmisiä maailmalle esittelevä Fedited. Yritys, jonka tarkoitusperiä olin jo pitkään ihaillut.

Kiinnostaako sinua suomalainen muoti, minun elämänvalintani ja feminismi? Jos vastasit ei, toivotan sinulle kivaa päivänjatkoa! Jos vastasit joo, suosittelen sinua jatkamaan Feditedin tekemään haastatteluun.

Continue Reading

Tosielämän Siskonpeti

Tapahtui viikonloppuna helsinkiläisessä ravintolassa:

”Äkkiä sitä viiniä”, nainen sanoo ja lösähtää ravintolan tuoliin. Me muut repeämme nauruun. Tarjoilija kiikuttaa pöytään pullollisen valkkaria. Kilistämme elämälle ja aloitamme keskustelun, joka voisi olla suoraan Siskonpedistä.

”Mä oon luopunut arkitissuttelusta”, yksi avautuu.

”TÄH!”, muut säpsähtävät kuin olisivat kuulleet jotain elämää mullistavaa.

Toinen jatkaa:

”Mä en kestäis mun elämää ilman arkiviiniä!  Enkä mun miestä! Aamut kestää kun tietää, että illalla saa lasillisen punkkua!”

Seuraa hervotonta nauramista.

Continue Reading

Unohda positiivinen ajattelu! Keskity huonoihin puoliisi!

Ennen kuin kukaan vetää Venäjän suurlähetystön kokoisen herneen nenäänsä, sanon tämän: Tekstini on nyt ja aina tajunnanvirtaa, joten sitä on turha ajatella kansalaisaloitteena.

Sitten asiaan!

Nyt on muotia kehottaa ihmisiä positiiviseen ajatteluun. On kuulemma erittäin hyödyllistä listata paperille ne asiat, joissa on hyvä. Listauksen jälkeen lappu tulee kiinnittää jääkaapin oveen.

Etteivät asiat pääsisi unohtumaan. 

Minusta meidän tulisi välillä keskittyä huonoihin puoliimme. Niihin sysipaskoihin, tiedätkö? Voin luvata, että huonojen asioiden listaaminen on puhdistavaa. Sitäpaitsi: Jatkuva itsensä kehuminen synnyttää paineita. Jos huutaa olevansa hyvä leipuri, on aina oltava hyvä leipuri. Jos sanoo olevansa hyvä sängyssä, jne…

Continue Reading

Jalkapalloleskille

Urheilu yhdistää, sanovat. Minä sanon, että se myös erottaa. Hyvä niin, koska aina ei tarvitse innostua samoista asioista.

Istun helsinkiläisessä baarissa, koska meinaan kuolla nälkään. Minun lisäkseni baarissa on neljä naista. Ehkä heilläkin on nälkä. Muut asiakkaat ovat miehiä. He tuijottavat leukaperät kireinä suurelle ruudulle heijastettua jalkapallo-ottelua.

Ilmassa on enemmän testoteronia kuin Ridge Forresterissa.

Continue Reading

Ylioppilas, haahuile rauhassa

Tiedätkö sen tunteen kun olet juonut lasillisen punaviiniä ja alat muistella menneitä? Minulle kävi niin koulujen päättymispäivänä.

Istuin lattialla ja kaivelin laatikoita. Niistä löytyy yllättäviä asioita, jotka muistuttavat menneisyyden merkityksellisistä hetkistä. Vanha pompula, kuitti tai sytkäri on omiaan kasvattamaan sisällä vellovaa haikeuden tunnetta. Siinä on jotain maagisen ihanaa kun vajoaa surun, muistojen ja ilon sekamelskaan.

Päädyin selailemaan valokuvia. Tiedätkö, sellaisia paperisia versioita. Kyllä, niin vanha olen. Mainittakoon, että kuvat olivat kuitenkin värillisiä. Yhden kuvan kohdalla pysähdyin. Se oli ylioppilaskuvani.

Continue Reading

Kevään juhlia odotellessa!

”Minä kerään sitten Iittalan Kartiota”, totesi eräs lukiokaverini ennen ylioppilaskirjoituksia. 

Hän oli todennäköisesti ilmoittanut asian sukulaisilleen yhtä tomerasti. Hyvä niin. Itselleni astiaston löytäminen tuotti vaikeuksia. Lukiossa ihmisellä oli 90-luvun lopulla kaksi tehtävää: löytää itsensä lisäksi astiasto.

Koin molemmat tehtävät varsin haastaviksi. 

Continue Reading