Kevään juhlia odotellessa!

”Minä kerään sitten Iittalan Kartiota”, totesi eräs lukiokaverini ennen ylioppilaskirjoituksia. 

Hän oli todennäköisesti ilmoittanut asian sukulaisilleen yhtä tomerasti. Hyvä niin. Itselleni astiaston löytäminen tuotti vaikeuksia. Lukiossa ihmisellä oli 90-luvun lopulla kaksi tehtävää: löytää itsensä lisäksi astiasto.

Koin molemmat tehtävät varsin haastaviksi. 

Continue Reading

Nainen on naiselle susi

Minulla ei periaatteessa ollut yhtään ylimääräistä minuuttia haastattelulle. Toimittaja sattui kuitenkin esittämään kysymyksen, joka sai minut pysähtymään:

Allekirjoitatko väitteen, että nainen on naiselle susi?

Rehellisesti, voisin tulittaa aiheesta tunnin hengittämättä. Sitä tuskin kukaan jaksaisi kuunnella, joten pyrin kiteyttämään ajatukseni valmiiksi pureskeltuun ja siksi helposti nieltävään muotoon. 

Continue Reading

The one!

Muistan sen pakkasaamun selkeästi. Nyysin isäni järjestelmäkameran ja lähdin kuvaamaan luontoa. Pakkanen oli sivellyt maiseman harmaan huuruiseksi viimeisintä havunneulasta myöten.  Aurinko nousi kohmeisin liikkein horisonttiin. Se sai lumen kimaltelemaan ikään kuin taivaalla olisi räjähtänyt hopeinen hilepilvi.

Se oli kaunein pakkasaamu koskaan.

Continue Reading

Hyi mitä kolttuja!

Mervi laittoi minulle palautetta. Viesti oli lyhyt ja ytimekäs.

”Ihan karsee tyyppi olet”, hän kirjoitti.

Minua nauratti. Sitä reaktiota Mervi tuskin olisi toivonut. En pahoittanut mieltäni pätkääkään. Lähinnä tunsin sääliä Merviä kohtaan.

Näin sieluni silmin hieman väsähtäneen Mervin. Hän istui laskuhumalassa sänkynsä laidalla ja tuijotti kännykästä kuvaani. Viha siirtyi kädestä kohti aivoja ja saavutti vihdoin sydämen. Mervi päätti käyttää hänelle annettuja elämän minuutteja palautteen antamiseen.

Toivottavasti kulutettu aika oli sen arvoista. Toivottavasti Mervi sai pahaan oloonsa pienen pilkahduksen iloa. Suon sen hänelle. Ilomielin. 

Continue Reading

Tänään se alkaa – ja näin minut rakennettiin!

Meikkituoli tulee esiintyvälle naiselle yhtä tutuksi kuin syöttötuoli vauvalle. Siinä istutaan kunnes piltti on ahmittu. Tässä tapauksessa kunnes irtoripset on liimattu ja huulet sivelty kauniin punaiseksi. Olen usein miettinyt, kuinka paljon meikkituolissa istuminen pidentää työpäivääni? Ainakin se on merkittävästi pidempi kuin miesesiintyjillä. He ovat valmiita pienen puuterisipaisun jälkeen.

Meikkituoli tuli tutuksi näissäkin kuvauksissa…

Continue Reading

Ajatuksia lentokoneista – ja purnausta bisneksestä

Rakastan lentokenttiä, mutta vihaan lentokoneita. Lentokentillä on niin sanottua lähdön tunnelmaa. Siitä tunnelmasta minä pidän. Tykkään lähtemisestä kun kyseessä ei ole parisuhde.

Lentokoneita minä vihaan. Paitsi silloin kun olen nauttinut lasin rauhoittavaa viiniä. Silloin olen tarpeeksi välinpitämätön pelolle. Kuten nyt kun istun koneessa Lontoosta Helsinkiin.

Psykoterapeutit tosin sanovat, että pelko on kohdattava. Minä sanon, että myöhemmin.

Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat nukkua lentokoneissa. Itse en osaa. Pyllyn alla oleva yhdentoista kilometrin pudotus ei varsinaisesti rentouta minua. Koska en nuku, keskityn kirjoittamiseen, lukemiseen tai toisten ihmisten tarkkailemiseen. Tällä kertaa tarkkailen verhoa, joka heiluu rahvaan ja bisnesluokan välissä. Se verho erottaa meidät ja heidät. Kaikkea minä ymmärrän, mutta en bisnesluokkaa näin pienessä lentokoneessa. 

Continue Reading

Omat flopit ja Lontoon topit

Olen usein miettinyt miltä tuntuisi matkustaa yksin. Kaveri toisensa jälkeen pakkaa laukkunsa ja lähtee maailmalle. Kukaan ei ole katunut.

Olen sen verran vanhanaikainen ihminen, että yksin matkustavan on mielestäni osattava lukea karttaa. Tai ainakin kyetä analysoimaan puhelimen navigaattoria ja varmistaa, ettei akku lopu kesken.

Osaan vähän molempia. 

Continue Reading

Menestyminen on tätä

Suomi on täynnä menestyneitä naisia, mutta heistä puhutaan aivan liian vähän. Nyt se on loppu!

Näillä sanoilla julistin Menestyjänaiset -sarjan alkaneeksi. Nyt olen työstänyt sarjaa Radio Aaltoon ja Suplaan useita kuukausia. Olenko siis menestynyt?

En, koska en määrittele menestystä työn määrällä.

Miten menestyminen sitten määritellään? Mitä se merkitsee? Oman näkemyksensä kysymyksiin ovat antaneet muun muassa toimittaja Ronja Salmi, manageri Carla Ahonius, kirjoittaja Anna perho ja valokuvaaja Janita Autio.

Hauskaa, että heitä kaikkia yhdistää julkisuus. Se ei ole kuitenkaan yhdellekään tavoite. Se on paremminkin sivutuote.

Continue Reading

Vinkit pienen budjetin hiihtolomaan

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että eilen alkanut hiihtoloma on tuntunut mohkuraisena kivenä kengässä. Ensinnäkin siksi, että minulla ei ole lomaa. Toiseksi siksi, että pojallani on loma. Yhtälö ei täsmää vaan aiheuttaa paineita.

Niistä minä en pidä. Yhtään.

Paineen alla toki toimin yleensä ketterästi kuin gaselli. Tällä kertaa gasellin liikkeet ovat muuttuneet humalaisen hirven löntystelyksi. Haluaisin luoda lapselleni elämyksellisen loman, koska arjen elämykset revitään usein pienistä asioista kuten meetvurstileivästä ja läksyttömästä koti-illasta.

Nyt olisin halunnut tarjota enemmän!

Continue Reading

Entä jos maailmassa olisi vain yksi mies?

Nyt se on julkista. Olen mukana Bachelor Suomi -ohjelman teossa. Juonnan Tilinteko -ohjelmaa, jossa tippuneet naiset saavat puhua suunsa puhtaaksi.

Saa nähdä, täytyykö suita pestä saippualla?

Viimeisen kuukauden ajan olen lukenut ohjelmaan osallistuvista naisista kaiken käsillä olevan materiaalin. Olen katsonut jaksoja, olen nähnyt kulissien takaisia käänteitä, ja joutunut pohtimaan käänteiden motiiveja.

Elämänsä rakkautta lähtee etsimään 18 naista. Näyttämönä toimii Etelä-Afrikka uskomattomine maisemineen ja treffi-paikkoineen. Vastassa rakkauden nälkäisiä naisia on vain yksi mies, Bachelor. Kaikkia heitä yhdistää toivo onnellisesta lopusta.  

Continue Reading