Paljastuksia, osa 2

Pariisin lentomme lähti aamulla aivan liian aikaisin. Herätyskello piippasi jo neljältä. Kohmeisin silmin selailin päivän uutisia puhelimesta. Sitten näin jotain tuttua…

Tiedätkö sen tunteen kun näet oman naamasi uutisissa ennen aamu neljää?

Yritin tarkentaa katsettani ja korjailla silmälasieni paikkaa. Todellako näin kuvassa minut ja veljeni? Vai oliko tämä vielä unta? 

Continue Reading

Ajatuksia lentokoneista – ja purnausta bisneksestä

Rakastan lentokenttiä, mutta vihaan lentokoneita. Lentokentillä on niin sanottua lähdön tunnelmaa. Siitä tunnelmasta minä pidän. Tykkään lähtemisestä kun kyseessä ei ole parisuhde.

Lentokoneita minä vihaan. Paitsi silloin kun olen nauttinut lasin rauhoittavaa viiniä. Silloin olen tarpeeksi välinpitämätön pelolle. Kuten nyt kun istun koneessa Lontoosta Helsinkiin.

Psykoterapeutit tosin sanovat, että pelko on kohdattava. Minä sanon, että myöhemmin.

Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat nukkua lentokoneissa. Itse en osaa. Pyllyn alla oleva yhdentoista kilometrin pudotus ei varsinaisesti rentouta minua. Koska en nuku, keskityn kirjoittamiseen, lukemiseen tai toisten ihmisten tarkkailemiseen. Tällä kertaa tarkkailen verhoa, joka heiluu rahvaan ja bisnesluokan välissä. Se verho erottaa meidät ja heidät. Kaikkea minä ymmärrän, mutta en bisnesluokkaa näin pienessä lentokoneessa. 

Continue Reading

Omat flopit ja Lontoon topit

Olen usein miettinyt miltä tuntuisi matkustaa yksin. Kaveri toisensa jälkeen pakkaa laukkunsa ja lähtee maailmalle. Kukaan ei ole katunut.

Olen sen verran vanhanaikainen ihminen, että yksin matkustavan on mielestäni osattava lukea karttaa. Tai ainakin kyetä analysoimaan puhelimen navigaattoria ja varmistaa, ettei akku lopu kesken.

Osaan vähän molempia. 

Continue Reading

Enemmän tätä

Sunnuntai 18.2.2018. Valkea Helsinki. Ajattomuus. Liian harvoin laahustamme näin, ilman päämäärää. Tänään teimme niin. Nauroimme, sekoilimme, söimme porkkanakakkua Uunisaaressa. Olimme me.

Liian harvoin ehdin katsoa häntä kuten tänään. Todella syventyä häneen. Tänään taas muistin, kuinka etuoikeutettu ja onnellinen olen hänen takiaan.

Kiitos elämä.

Oli hyvä pysähtyä jälleen.

Continue Reading

Täydelliset äidit eivät tekisi näin – mutta minä en olekaan täydellinen

Aika on rajallista. Loma-aika vielä rajallisempaa. Siksi sen suunnittelemiseen liittyy aina paineita.

Ainakin minulla.

Kesälomaa on suomalaisella työläisellä noin neljä viikkoa. Suurin siivu siitä menee perheen kanssa vietettyyn aikaan. Jos hyvin käy, myös parisuhteelle lohkeaa ainakin pieni pala piirakkaa. Sukulaiset syövät loput. Neljästä viikosta tuskin jää yhtään päivää kaikkein tärkeimmälle: oman pään balansoimiselle.

Continue Reading

Entä jos jokainen päivä olisi päätös

(My thoughts when roaming in Amsterdam streets…)

Mieti hetki tätä. Heräät aamulla ketutukseen. Tiedät, että päivä tulee vaatimaan sinulta paljon enemmän kuin sinulla on antaa. Päässä jyskyttää. Haluaisit jäädä sänkyyn, vetää peiton pääsi päälle. Unohtua lämpimään.

Entä jos tekisitkin seuraavan:

Continue Reading

Näin on hyvä…

Istun laitojaan myöten täydessä junassa matkalla kotiin. Ohikiitävän metsän pimeys on niin synkkä, että tuntuu kuin kiitäisimme tunnelissa. Pienten asemien laimeat valot häämöttävät aika ajoin horisontissa. Asemien pihoilla höyryää monta autoa. Niissä istuu odottavia ihmisiä. Heillekin junan saapuminen on joulun kohokohta: se tuo rakkaimmat kotiin.

Continue Reading

Aika ennen momondoja

Tämä on sitä aikaa vuodesta kun minun kroppani laahustaa Suomessa ja aivoni ovat jossain ihan muualla. Yleensä ne lymyilevät hiekkarannoilla, palmujen katveessa ja uima-altailla. Käytännössä siis istun tietokoneen äärellä ja bongailen halpoja lentoja lämpimään.

Muistatko vielä matkatoimistot? Entä sen paksun matkakuvaston, joka selailtiin nuhjuiseksi ja taiteltiin hiirenkorville. Kuvasto oli jo itsessään matka. Pelkkä kuvien katsominen lennätti tarpeeksi kauas pikkukaupungin katuvalottomilta sorateiltä.

Continue Reading

Yksinkertainen matkustusfilosofiani

Baarit sisältä ja museot ulkoa. Tämä juntti toteamus ei itseasiassa ole kovin kaukana matkustusfilosofiastani. Tosin rakastan molempia, mutta suurimman osan ulkomailla vietetyistä päivistä kulutan kahviloissa istuen ja kaduilla laahustaen.  Avainsana on kiireettömyys.

Me Naiset pyysi minua kertomaan omasta matkustusfilosofiastani. Kerroin rakastavani hitaita aamuja ja kiireetöntä tunnelmaa. Ulkomailla yksi nähtävyys riittää päivässä. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei kaikkea edes kannata nähdä kerralla. Ahmiminen aiheuttaa ähkyn ja jättää pinnallisia muistoja.

Jätän mielelläni nähtävää myös seuraavalle kerralle. Siksi laahustan hyvällä omallatunnolla kahvilasta toiseen ja fiilistelen ihmisvilinää. Katselen paikallisia ja keksin heille elämäntarinoita. Aistin.

Continue Reading

Viinitila-vinkki: Chateau Léoube

Mitäpä muutakaan ihminen tekee joulukuisena lauantai-iltana kuin ottaa lasillisen punaviiniä ja selailee valokuvia kesältä. Kesältä, jolloin vuokrasimme avo-auton ja kurvasimme eteläisen Ranskan viinitiloja vesi kielellä.

Kuvia selaillessani pysähdyin paikkaan nimeltä Chateau Léoube. Paikan omistaa brittiläinen miljardööri Lord Anthony Bamford ja hänen vaimonsa Lady Carole Gray Bamford, mutta pariskunta on luovuttanut paikan huolenpidon ranskalaiselle Jeromelle.

Continue Reading