Kesäkuulumisia ja uusia fobioita

Saaristossa on ihanaa. Olemme tämän loman aikana kiertäneet jo aika monta saarta. Tällä hetkellä pötköttelemme Kashtelholman vierasvenesatamassa. On muuten sympaattinen paikka. Laiturien läheisyydessä on pieni punainen tupa, josta voi esimerkiksi lainata itselleen iltalukemista. Kirjasto on pienempi kuin opikelija-asuntoni vessa.  Silti sieltä ei puutu mitään.

Kuten ei puuttunut opiskelija-asuntoni vessastakaan.

Lämpömittari tykittää ennätyslukemia. Ei edes tuule. Minä rakastan merta ja tuulta, mutta niiden yhdistelmä on minulle liikaa. Tuuli nimittäin kasvattaa aaltoja. Minä nautin aalloista vain rannalta käsin.

Continue Reading

Täsä mää ny ole!

Täsä mää ny ole, sanoi loma ja levitti käsiään kohti aurinkoa. Tuijotin sitä epäuskoisena. Nytkö se oli siinä, edessäni? Olinhan minä odottanut pitkään ja hartaasti. Olin unelmoinut sen saapumisesta. Siitä, miltä se tuntuu. Silti se yllätti minut kuten talvi yllättää autoilijat.

Jäykistyin.

Kui sää tommottos stressaantunu ole, se kysyi ja asetteli elohopean hellelukemalle. Sitten se kumitti taivaalta pilvet ja repi kalenterini pieneksi silpuksi. Se hieroi hartioitani ja siveli kuivahtanutta ihoani maitomaisella tuulella. Onk tää nyt hyvä, se kysyi ja asettautui riippumattoon seuraavaksi neljäksi viikoksi. 

Tää on erittäin hyvä! Vaikka en ymmärräkään miksi loma puhuu tarinoissani turkua?

Continue Reading

Tekstari, joka yllätti iloisesti! Mutta sitten…

Istuin ihan rauhassa sängyllä ja fiilistelin tulevaa matkaa Wieniin.  Sitten sain tekstiviestin, jota en osannut odottaa. Ylipäätään en odota tekstareita. Kommunikaatio tapahtuu nykyään Whatsappin välityksellä. Jos tapahtuu. Harvoin tuntuu sekään laulavan.

Mikä minussa on vikana?

Perinteinen tekstiviesti on muuten niin kuollut. Se tulee lähetettyä vain niille ihmisille, jotka eivät ole kovin läheisiä. Whatsapp on henkilökohtaisempi. Siinä on kuva ja kaikki. Sen lisäksi näet milloin vastaanottaja on lukenut viestin. Se kertoo aika paljon. Kuten sen, että henkilö on juuri sillä hetkellä ajatellut sinua. Piinaavuus puolestaan syntyy siitä kun viestin lukemisesta huolimatta siihen ei vastata. Silloinkin tulee mieleen:

Mikä minussa on vikana?

Continue Reading

Viisautta odotellessa

Ikääntymisessä ei ole mitään kivaa. Se on sieltä ja syvältä. Väitän, että ikääntymistä rakastava ihminen valehtelee. Minä haluan ainakin jämähtää juuri tähän ikään. En halua vanheta ja kuolla vaan hillua tällä planeetalla niin kauan kuin huvittaa.

Ei voi olla liikaa pyydetty.

Sanotaan, että ikä tuo viisautta. Sitä odotellessa olen huomannut itsessäni muita muutoksia. En enää esimerkiksi siedä sekuntiakaan huonoa palvelua. En siedä sitä, että asiakaspalvelija piiloutuu sääntöjen taakse ja kohtelee minua massana. Säännöt on tehty rikottavaksi jos tarve niin vaatii.

Continue Reading

Oodi vartalolle

Tuijotin alastonta vartaloani peilistä. En yleensä tee niin, mutta peileillä vuorattu hotellin kylpyhuone suorastaan pakotti tuijottamaan. Näin kroppani edestä, takaa, sivuilta ja päältä. Moisen kylppärin suunnittelijan täytyy rakastaa itseään.

Minä en rakastanut. Näin vain epäkohtia, tietenkin. Aika harvoin sitä tulee tuijoteltua itseään tyytyväisyydestä kiehnäten.

Tekeekö kukaan niin?

Näin ihoni, joka oli kalpeampi kuin leipurin jauhoiset sormet. Vatsani, joka näytti imaisseen Kaivopuistoon jääneet vappupallot sisäänsä. Kuulin kun maan vetovoima lauloi seireenien lailla. Kuka voisi vastustaa seireenin laulua? Kreikkalaisen mytologian mukaan ei kukaan.

Vähinten vartaloni.

Continue Reading

Paljastuksia, osa 4

En pelkää juuri mitään. Paitsi kuolemaa, sairastumista, pimeää ja yksin lentämistä. Lentokoneessa tarvitsen viereeni ihmisen, joka ei pelkää turbulenssia. Sellaisen tyypin, joka pystyy ihan suvereenisti jatkamaan keskustelua vaikka kone pomppisi holtittomammin kuin humalainen mummo trampoliinilla. Ihailen sellaista rauhallisuutta.

Toisinaan pelkonsa on kohdattava. Etenkin silloin kun haluaa matkustaa yksin. Silloin on kestettävä 11 kilometrin korkeus ilman tukea. Edes lasillinen viiniä ei auta siihen yksinäisyyden tunteeseen. Onneksi pari lasillista usein auttaa.

Continue Reading

Paljastuksia, osa 3

Valitsin hotellia pitkään. Se yleensä kannattaa kun kyseessä on kaupunkin nimeltä Pariisi. Huoneet ovat nimittäin lähes aina pienempiä kuin kuvissa. Yleensä pelkkä avattu matkalaukku täyttää pinta-alan ääriään myöten. Lisäksi huoneissa haisee usein vähän home.

Tai sitten se olen minä.

Valitsin viisi tähteä, koska luotan listoihin. Listat helpottavat elämääni. Niitä tehneet ihmiset ovat testanneet hotellit puolestani ja pistäneet ne järjestykseen. Minun ei siis tarvitse tehdä vääriä valintoja, koska joku muu on tehnyt ne puolestani.

Valitettavasti olen usein vaativampi kuin muut. Tai sitten nenäni on herkempi kuin muilla. Hotellissamme nimittäin haisi rehellinen home.

Continue Reading

Paljastuksia, osa 2

Pariisin lentomme lähti aamulla aivan liian aikaisin. Herätyskello piippasi jo neljältä. Kohmeisin silmin selailin päivän uutisia puhelimesta. Sitten näin jotain tuttua…

Tiedätkö sen tunteen kun näet oman naamasi uutisissa ennen aamu neljää?

Yritin tarkentaa katsettani ja korjailla silmälasieni paikkaa. Todellako näin kuvassa minut ja veljeni? Vai oliko tämä vielä unta?

Continue Reading

Ajatuksia lentokoneista – ja purnausta bisneksestä

Rakastan lentokenttiä, mutta vihaan lentokoneita. Lentokentillä on niin sanottua lähdön tunnelmaa. Siitä tunnelmasta minä pidän. Tykkään lähtemisestä kun kyseessä ei ole parisuhde.

Lentokoneita minä vihaan. Paitsi silloin kun olen nauttinut lasin rauhoittavaa viiniä. Silloin olen tarpeeksi välinpitämätön pelolle. Kuten nyt kun istun koneessa Lontoosta Helsinkiin.

Psykoterapeutit tosin sanovat, että pelko on kohdattava. Minä sanon, että myöhemmin.

Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat nukkua lentokoneissa. Itse en osaa. Pyllyn alla oleva yhdentoista kilometrin pudotus ei varsinaisesti rentouta minua. Koska en nuku, keskityn kirjoittamiseen, lukemiseen tai toisten ihmisten tarkkailemiseen. Tällä kertaa tarkkailen verhoa, joka heiluu rahvaan ja bisnesluokan välissä. Se verho erottaa meidät ja heidät. Kaikkea minä ymmärrän, mutta en bisnesluokkaa näin pienessä lentokoneessa. 

Continue Reading